Mäntsälän seurakunta

Blogi -arkisto

3.5.2017 8.00

Yleisön reaktio

Vanha tarina kertoo englantilaisesta Shakespeare näyttelijästä, joka huipensi jokaisen monologinsa lausumalla psalmia 23. Hän teki sen ammattilaisen tavoin ja sai psalmin lukuun niin paljon värejä ja tunnetta, että kerta toisensa jälkeen tämä psalmitekstin lukeminen päättyi yleisön hurjiin aplodeihin. Psalmin 23 lukemisesta muodostui tälle näyttelijälle oma erityinen ohjelmansa esityksen päätteeksi. Tällä huipennuksella hän sai aina suurimmat suosionosoitukset.

 

Eräänä iltana esitys lähestyi jälleen loppuhuipennusta, kun yleisön joukosta nousi esiin vanha pappi ja kysyi: ”Voisinko minä tällä kertaa lukea psalmin?” Näyttelijä hämmentyi pyynnöstä. Olihan tuon psalmin luku hänen bravuurinsa. Hän oli harjoitellut siihen niin huikeat sävyt ja painotukset, että yleisö oli aina haltioissaan. Näyttelijä ei kuitenkaan hennonut evätä vanhalta papilta tämän pyyntöä, vaan auttoi hänet lavalle.

Pappi luki psalmin ulkomuistista:
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23)

Pappi lopetti ja astui alas lavalta. Kukaan ei taputtanut. Kukaan ei noussut seisomaan. Mutta jokaisen yleisössä istuvan silmät olivat kyynelistä kosteat. Näyttelijä hämmästyi ja kääntyi papin puoleen: ”Miten sinä onnistuit tuossa? Minulla on koulutus ja pitkä kokemus. Olen vuosia harjoitellut tuon psalmin lukua. Tunnen sen läpikotaisin. Tiedän oikean painotuksen sen jokaiselle tavulle. Silti en ole koskaan onnistunut saamaan tuollaista reaktiota yleisössä aikaan.” ”Niin”, pappi vastasi ja jatkoi: ”Sinä epäilemättä tunnet tuon psalmin erittäin hyvin. Minä taas tunnen tuon paimenen, josta siinä kerrotaan”.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Mika Ahjosaari
Nuorisotyönohjaaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi