Mäntsälän seurakunta

Blogit

14.3.2018 8.00

Elämän leipä

Tarja Meijer, varhaiskasvatuksen pappi

Taaperokirkossa jaoimme vanhempien kanssa arjen iloja ja haasteita. Lapset tuovat valtavasti iloa ja siunausta elämäämme. Vanhempia huolettaa usein lasten tulevaisuus maailmassa, missä on monenlaista pahaa ja uhkaavaa. Myös kalvava riittämättömyyden ja keskeneräisyyden tunne on monelle äidille ja isälle tuttua. Uskon, että nämä tuntemukset nousevat halusta antaa lapsille kaikenlaista hyvää. Vaikka osaamme ja pystymme paljon, ymmärrämme kuitenkin rajallisuutemme ja voimattomuutemme. Emme pysty hallitsemaan kaikkea edes omassa elämässämme, on asioita jotka eivät ole meidän käsissämme. Oikeastaan on hyvä, että emme ole täydellisiä tai valmiita. Juuri tällaisina – virheitäkin tekevinä ihmisinä – voimme olla hyviä ja kannustavia esimerkkejä lapsillemme, annamme hyvät eväät elämään tässä rosoisessa maailmassa. Kyse on pitkälti asenteestamme elämään ja ihmisiin. Uskon, että juuri epätäydellisestä elävästä elämästä lapsi oppii parhaiten elämisen taitoja. Lapsi voi kokea, että vaikeuksienkin keskellä on mahdollista elää hyvää elämää ja mennä eteenpäin.

Kristillisen uskon ytimessä on ajatus siitä, että voimme aloittaa jokaisen päivän puhtaalta pöydältä. Koska Jeesus Kristus on armahtanut meidät, me voimme olla armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Juuri tämä on usein se kompastuskivi. Lempeys itseä kohtaan on välillä niin vaikeaa, toisenkin armahtaminen tekee joskus tiukkaa. Armollisuus ei tarkoita omista periaatteista luopumista tai riman madaltamista. On hyvä, että meillä on tavoitteita ja periaatteita. Niitä on tärkeää kuunnella ja olla niille uskollinen. Kun hyväksymme sen, että toisinaan onnistumme ja toisinaan emme, alkaa uusi elämä. Armon sanoma voi olla arkeammekin mullistava ja uudistava voima. Elämää, vanhemmuutta tai uskoa ei tarvitse suorittaa.

Jeesus sanoo olevansa Elämän leipä (Joh.6: 48). Hän itse on siis jotain sellaista, joka ravitsee ja tekee kylläiseksi. Elämän leipä on tarjolla puhtaalla pöydällä joka aamu. Kun päivittäin ristin käteni, tiedän mistä voima ja ilo päivääni tulee. Elämä ei aina ole helppoa ja kevyttä. Ristittyjen käsien suojaan on hyvä jättää myös omat lapset ja kaikki rakkaat, tulevaisuus. Silloin kuljemme Jumalan johdatuksessa, saamme häneltä voiman ja avun, ilon jokaiseen päivään.

Tarja Meijer

varhaiskasvatuksen pappi


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi