Mäntsälän seurakunta

Blogit

9.5.2018 8.00

Sirpaleiden siunaus

Riikka Näätänen, seurakuntapastori

Pihassamme on pitkään ollut enkelipatsas. Tuo patsas on kulkenut matkassani toistakymmentä vuotta. Enkeli oli joskus toista metriä korkea ja näyttävä. Kesät talvet se on ollut pihalla, oikeastaan aika tarkasti valitussa paikassa. Monta kertaa se on vaihtanut paikkaa. Nyt se on kiven juurella, rakkaalta ystävältä saadun muutaman vuoden ikäisen puuntaimen vieressä.

Vuodet ovat jättäneet jälkensä enkeliin. Jokainen vuosi on saanut aikaan uusia säröjä. Auringon paistaessa valonsäteet läpäisevät enkelin särkyneet kohdat. Kiven juurella on paljon sirpaleita, toinen siipikin on murtunut. Joka kevät olen asetellut talven irrottamat sirpaleet enkelin ympärille. Tuo särkynyt enkeli puhuu minulle paljon. Vaikka vuodet ovat murtaneet enkeliä pala palalta, on sillä kädet lujasti ristissä, rukouksessa. Sirpaleiden ympäröimä enkeli ei lakkaa rukoilemasta. Rukous kantaa. Minun silmissäni särkynyt enkeli muuttuu vuosi vuodelta kauniimmaksi. Hauraus koskettaa.

Vuodet särkevät myös meitä ihmisiä. Välillä tuntuu, että elämän sirpaleita saa kerätä sormet verillä. Sirpaleiden keskellä rukous kantaa. Jumala ei heitä yhtäkään elämämme sirpaletta pois. Hän luo niistä uutta ja ehjempää. Särkymisen hetkellä tämä ei useinkaan lohduta, mutta vuosien jälkeen saatamme huomata, että särkyminen on tuonut mukanaan siunauksen.

Rakkaassa hengellisessä laulussa lauletaan: ”Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palaset. Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan…”. Ajattelen, että juuri rikkinäisyyteemme kätkeytyy jotain käsittämättömän kaunista ja hyvää. Sirpaleiden keskeltä kasvaa uutta ja ehjempää. Monesti olen saanut kokea, että särkyneen ja elämää nähneen ihmisen lähellä on hyvä ja turvallista olla. Siinä saa olla oleellisen äärellä. Kaikki turha on riisuttu.

Särkynyt enkeli ja valoa kohti kurottuva puuntaimi muistuttavat minua elämän hauraudesta ja kasvun ihmeestä. Ne kulkevat käsi kädessä. Sirpaleiden keskeltä kasvaa uutta ja kaunista. Kivunkin keskellä Jumala kantaa ja luo uutta. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps. 34:19

Sinua siunaten

Riikka Näätänen

seurakuntapastori


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi