Marjanpoiminta-ajatuksia
Lapsena en ollut erityisen riemastunut marjanpoiminnasta, vaikka perheen mukana metsään tuli monesti mentyäkin. Äitini oli innokas marjastaja ja halusi opettaa lapsilleenkin tämän hyödyllisen tavan. Tapa taisi hukkua teinivuosina mutta oman perheen myötä asiat palautuivat taas vanhalle mallille. Marjametsässä on mukavaa.
Tänä vuonna ilmeisen runsas marjasato on hellinyt poimijaa. Ainakin mökkimme ympäristössä niitä on ollut hienosti ja kuuleman mukaan myös Mäntsälässä. Mustikan varpujen seassa möyriessäni mieleeni tuli joskus jossain yhteyksissä heitetty sanonta: "Nyt tarvitaan miestä eikä marjanpoimijaa." Heh. Tämä ajatus mielessäni vilkaisin hiukan ympärilleni ja kai toivoin, ettei vaan nyt kukaan näkisi miestä täällä, marjanpoiminnassa. Sitten alkoi naurattaa.
Luulen, että asiat olisivat paremmin maailmassa, mitä enemmän olisi meissä marjanpoimijain mieltä ja asennetta. Paitsi että marjanpoiminta on hyödyllistä ja terveellistäkin, uskon jollain lailla marjanpoiminnan mieltä jalostavaan vaikutukseen.
Siinä voisi nähdä vaikka jotain syvää ja viisasta filosofiaa. Itse en oikein osaa sitä sanoiksi pukea, mutta uskon niin. Siispä kunniaa kaikille marjanpoimijoille. Heitä ei pidä kenenkään vähättelemän - päin vastoin.