Onnellinen ja kiitollinen mies
Sunnuntai-ilta. Aurinko alkaa kääntyä länteen ja toimistossaan istuu onnellinen ja kiitollinen mies. Toimiston ikkunasta näen Suvipäivien juhlateltan jo maassa, kohta lähdössä muualle. En tiedä, miten päin olisin. Äärettömän onnellinen ja kiitollinen vain olen - kaikille ja kaikesta. Kaikki meni niin hyvin kuin vain ajatella saattaa.
Koko viikonlopun olen nähnyt ympärilläni hymyileviä ihmisiä, on vallinnut leppoisa henki. Haluaisin sanoa, että nämä olivat meidän näköisemme juhlat. Me emme ole city-seurakunta, emme haikaile urbaanista sykkeestä. Meille sopii - niin kuin joillekin sanoinkin - tällainen heinänkorsi suussa ja voikukka korvan takana meininki, jollaisena hyvinkin näin tämän alueen erityisesti eilisiltana. Leppoisasti Luojan kämmenellä.
Kiitos ihmiset - kiitos. Kiitos Jumala - kiitos. Mistä olenkaan kiitollinen en luetella taida, sitä on enemmän kuin mainita saatan. Lopetan. Nyt Suvipäiväkirjat sulkee onnellinen mies.
Kommentit
7.7.2009 klo 00:36:8
Tusse kirjoittaa
Luin vasta nyt - 6.7.2009 - blogisi. Suvipäivien jälkeiset viikot ovat heitelleet Keuruulle, Pietariin, Laatokalle, Ääniselle...
Mutta samat ovat tunnelmat: jotakin ainutlaatuisen pehmeää ja lämmintä oli koettavissa Suvipäivillä. Eikä ainoastaan ja vasta silloin, vaan jo valmisteluvaiheessa seurakuntasi ja paikkakuntasi ihmisistä jäi lähtemätön jälki mielen maisemaan.
Joka kerta, kun nousi Z-junasta asemalle ja lähti kävelemään kohti seurakuntataloa, jotakin lämmintä läikähti.
Tätä menoa on vaarana, että tästä vielä mäntsäläläiseksi...
No, ainakin elokuussa, kun siellä on kuumailmapallojen SM-kisat ja pitää askaroida palloja pystyyn...