Uusi yritys
Hyvä lukija, nettisivujemme vierailija.
Pahoittelen, että on päässyt tämä "glögi" jo pahasti jäähtymään sitten viime kerran.
Yritän taistella tämän kanssa paremmin. Tiesin kyllä jo alkuaan, että ehkä minussa pitäisi asua voimakkaampi sanomisen pakko tai vimma, jotta tästä jotakin tulisi. Niin pappi kuin olenkin, en varsinaisesti taida olla ns. "kova sanomaan". Moni ei tätä varsinaisesti usko, mutta oikeasti olen aika ujo ihminen. Ehkä se osin johtuu siitä.
Se, mistä minun oikeasti olisi pitänyt kirjoittaa jo aikaisemmin, on muisto seurakuntamme pitkäaikaisesta kanttorista Kalevi Elomaasta, jonka elämä päättyi
juuri viime joulun aikoihin. Kalevi oli täällä kanttorina silloin, kun itse nuorena miehenä virkauraani aloittelin. Hän oli hieno työtoveri ja suuri Jumalan ja seurakunnan palvelija.
Olen monesti sanonut, että seurakunnan työntekijän tärkein ominaisuus on osata olla siinä virassa ja tehtävässä, johon on kutsun saanut. Siis osata olla ennemmin kuin vain suorittaa niitä tehtäviä, mitä tehtäväksi tulee. Kalevi osasi olla kanttori. Hän oli sitä syvästi kutsumustietoisena ja nöyränä. Olen kiitollinen siitä, että sain Kalevin tuntea ja häneltä monta asiaa tässä työssä oppia. Häntä on hyvä muistaa juuri tänään ja tässä siitäkin syystä, että ulkona on komea talvinen päivä, loistava hiihtokeli. Juuri tällaisena päivänä Kalevi olisi onnellisena lähtenyt pikälle hiihtolenkille. Siunattu olkoon hänen muistonsa koko seurakunnassamme.
Kommentit
5.3.2009 klo 18:07:45
sirpa jaakkola kirjoittaa
On helppo yhtyä Mikon tuntoihin Kalevi-kanttoria muistellessa. Tullessani kovin nuorena työhön Mäntsälän Seurakuntaan,oli turvallista lähteä diakoni-piiriin,-leirille,-juhlahetkeen, jos Kalevi tuli mukaan. Työtoverina oli kokenut, nöyrä armon sanoman välittäjä musiikin,julistuksen ja kuuntelemisen keinoin.