Valokuva
Tähän merkintään liitän oheisen valokuvan. Kuvan otin kesämökiltämme loppusyksystä.
Sää oli erikoinen. Oma mökkirantamme oli synkkääkin synkempi alkavan sateen ja myrskyn myötä. Raskaat sadepilvet olivat niin matalalla, että tuntui kuin niihin olisi voinut koskea. Outo pimeys värjäsi myös järven pinnan tummaksi.
Kauempana järvellä oli kuitenkin kohta, jonne jostain niiden paksujen pilvien raosta paistoi aurinko. Valo näytti tavallistakin kirkkaammalta ympärillä olevaa synkkyyttä vasten. Sinne suuntasin kamerani.
Kuvasta tuli luonnostaan mustavalkoinen, vaikka se toki värikuva onkin. Jollain lailla pidän siitä ja voisin tälle pitämiselleni löytää paljonkin hengellistä kosketuspintaa. En käy sitä kuitenkaan selittämään. Puhukoon kuva sen, mitä puhumaan itsekullekin suostuu.
Kommentit
24.11.2009 klo 21:38:43
Liisa kirjoittaa
Tänään aamuhartaudessa Kalevi Virtanen sanoi jotain sellaista,että pimeydessä kysytyt kysymykset tuovat usein
uskon todellisemmaksi kuin valossa annetut varmat
vastaukset. - Ehkä se valo kahden pimeän välissä kertoo
jotain uskon salaisuudesta.