Vanhan kertausta, osa 1
Myönnetään taas, että ei ole paljon tullut viserrettyä tällä langalla. Joku ystävällinen seurakuntalainen tahtoi auttaa, kun kysyi, että voisinko laittaa tänne aina silloin tällöin joitain ennen lehdissä julkaistuja kirjoituksiani - niitähän on vuosien varrella kertynyt jo vaikka kuinka. Vanhan kertaus voisi tuoda jotain näkökulmaa myös oman teologisen maailman ja julistamisen muuttumiseen. Yritetään siis tätä: 28.12.1984, jolloin olin juuri Mäntsälään muuttanut ja kohta (6.1.1985) pappisvihkimykseeni menossa, kirjoitin Mäntsälä-lehdessä näin:
Joulun jälkeen
Jeesus Kristus. Kristikunta on taas juhlinut syntymääsi. Tunnistitko itsesi? Löysitkö itsesi näistä kulisseista?
Kun ajattelen sinun syntymäsi ulkoisia puitteita, tunnen häpeää itsessäni. En aina jaksa ymmärtää, mitä
köyhyyteen syntyneellä Vapahtajalla on tekemistä tämän yltäkylläisen maailman kanssa.
Vieläkö sinä jaksat toivoa minusta jotakin?
Tahdon uskoa, että vastauksesi edellä oleviin kysymyksiin on myönteinen. Minä kyllä myönnän itselläni olevan paljonkin
parantamisen varaa. Liian moni tarpeeton touhu läpäisee joulunviettoni. Minusta vain tuntuu, ettei joulu tule ilman sitä ja tätä.
Jouluvieraat poistuvat yleensä joulun mukana. Uskon, että tahtosi on kanssani yhtä, kun pyydän sinua jäämään.
Minusta tuntuu, että tämä maa elää vain sinun siunauksestasi. Jää siis ja siunaa tulevaisuus. Anna sille toivo huomisesta -
uusi vuosi.
Tulevaisuudesta puheen ollen. Sinä tiedät, että monet pelkäävät - pelkäävät mitä erilaisimpia asioita. Tällä hetkellä sinä
voit poistaa pelkoja. Pyydän, että sen tekisit. Jeesus Kristus, juhlasi on ohi. Sinulla riittää hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Siksi tahtoisin, että maassa olisi edelleen rauha ihmisten kesken. Kuinkahan olisi ...?
Mikko Seppälä