Aina Linna-shampoo ja volume 12
Nousen aamulla sängystä.
Otan aina laturin seinästä ja siirrän puhelimen ja silmälasit eteisen pöydälle.
Käyn vessassa ja otan pyyhkeet mukaan vessan naulakosta.
Menen suihkuun, tarkistan, että lämpotila on sopiva, avaan hanan ja oikealla kädellä vedän nupista, joka saa suihkun päälle. Ensin tulee kylmää, oikealla varpaalla aina kokeilen, että vesi on sopivan lämmintä.
Kun olen kastellut itseni, oikealla kädellä, selkä seinää kohti otan Linna-shampoon ja saippuoitan itseni ylhäältä alas.
Kun olen pyyhkinyt itseni jälleen ylhäältä alas, menen makuuhuoneeseen.
Puen vaatteet ja ripustan pyyhkeen vessan naulakkoon, siihen, josta sen oikealla kädelläni joka aamu löydän.
Puettuani juon jotain, puen ulkovaatteet ja käyn antamassa lähtöpusun Rouvalle.
Poimin eteisen laatikosta avaimet ja lompakon.
Otan tietokonelaukun eteisestä, ja avaan oven.
Ovella kokeilen kolmea paikkaa: Rintataskua, jossa on puhelin. Vasenta taskua, jossa on avainnippu. Oikeaa taskua, jossa on lompakko. Työpaikan nimikylttiä ei tarvitse tarkistaa, sillä se on aina tietokoneen uloimmassa taskussa.
Sijoitan laukun etupenkille, josta yletän ottaa myöhemmin avaimena toimivan nimikyltin.
Vetäisen turvavyön päälle ja käynnistän auton.
Painan "Yle Radio 1" valintapainiketta ja asetan volumen 12 kohdalle.
Päivä voi alkaa.
Tämä tuttu rytmi on minulle tärkeä. Sillä aamu menee sujuvasti.
Ja voi armoton, jos elämän rytmi muuttuu. Koko aamu menee pitkäksi.
Mutta totuus on, ettei kaikkea voi hallita. Elämässä on paljon niitä vaiheita, joissa koko elämänrytmi ottaa muutaman polkka-askeleen kesken valssin. Tulee yllättäviä muutoksia, elämän perusteet järkkyvät.
Ja jostain, rutiinien keskeltä meistä löytyy voima selvitä niistä hetkistä.
Jännää.
Jotkut asiat, jotka eivät koskaan muutu, luovat meissä suuren muutosvoiman.