Epätäydellisten yökirkko
Istuin pääsiäisenä yökirkossa. En Mäntsälässä, vaan lapsuuden kotipaikkakunnallani.
Jotenkin se oli kovin epätäydellinen. Siis kaikki se, mitä siellä tapahtui. Siellä kirkossa.
Pappi oli haparoiva. Toinen pappi oli maneerinen puhuja.
Kieli oli kovin vaikeaa: "Te, jotka olette kasteessa saaneet kirkkauden osallisuuden, olette kuolleet Kristuksessa ja heräätte ikuisuuteen Kristuksen pyhyydessä." Tekstinlukijatkin olivat jotenkin epävarmoja ja huteria.
Ei paljoa vakuuttanut.
Kuitenkin kirkkaus herätti sielun. Kiitosvirren kohdalla valot syttyivät, värit vaihtuivat mustista valkoisiin ja tuli tuotiin alttarin kynttilöille. Kaikesta siitä epätäydellisyydestä huolimatta.
Tajusin taas kerran, että meidän epätäydellisten takia Jeesus joutui kärsimään.
Sen takia, että me epätäydelliset saisimme tulla pääsiäisyönä kirkkoon.
Sen takia, ettei meidän tarvitse pelätä vaan saamme riemuita ja kiittää.
Kristus nousi kuolleista ja kuolemallaan kuoleman voitti.
Ja meille epätäydellisille elämän antoin.