Heräsitkö viime sunnuntaina kirkkoon?
Riikka on rohkea nainen. Hän tuli saarnassaan kohti - suorastaan omatunnon syvyyksiin asti. Riikka asetti sanansa tarkkaan ja oikein: oletko sinä uskossa? Oletko matkalla taivaaseen vai helvettiin? Riikkaa haastateltiin kirkkokahveilla. "Mikä on unelmasi?" Riikka katsoi hetken yleisöön ja tunnusti: "Unelmani on herätys Mäntsälässä!" Yleisöstä kuului kohahdus. Herätys.
Herätys kuulostaa tosi vanhalta. Jotenkin se kuulostaa 60-luvulta.
Onko herätystä enää olemassakaan? Vai onko vain sekalaista elämää, jossa yksilöt elää omaa elämäänsä?
Täytyy sanoa, että heräsin kirkkoon: Jostainhan tämä uskon yhteisö syntyy. Jonkun täytyy herätä huomaamaan uskon todellisuus ja lähteä tälle polulle. Tai itseasiassa aika monenkin, jotta liikettä voi kutsua liikkeeksi.
Kirkko on heränneiden ihmisten liikkeelle lähtenyt joukko.
Mutta herätyksessä on jotain hihhulia.
Ihan rehellisesti sanottuna.
Ehkä se empiminen, jonka huomaan itsessäni on selkeästi hihhuliuden pelkoa.
Haluaisin olla juuret syvällä maassa. En halua hihhuliksi.
Voinko herätä joutumatta hihhuliuden valtaan?
Usein heräämisestä sanotaan, että se on sitä, kun "ymmärtää omalle kohdalleen, että Jeesus on sovittanut syntini!".
Minusta tuossa on jo puolet liikaa. Ymmärtäminen on järkeä. Minusta riittää se, että tuntee omantunnon kolkuttavan.
Jo silloin on herännyt Jumalan todellisuuteen.
Ja uskoa on se, että omantunnon kolkuttaessa luottaa Jumalaan.
Kommentit
30.6.2010 klo 23:48:05
SK kirjoittaa
Olin itsekin kirkossa ja kuulin tietenkin Riikan sarnaankin. Sydämeni pamppaili, onpa rohkea saarna ja samalla se sanoi aamenta. Ei Riikka omiaan sanonut, kun hän sanoi, että että ilman uskoa ei voi pelastua. Se on Raamatun ydinsanoma ja se usein unohtuu.
Uskon herättää Jumala, mutta ihmisen tulee ottaa vastaan, sanoa aamen sydämessään sille, että Jeesus on sovittanutkin minun syntini. Uskon, että Riikka tätä tarkoitti, eikä niinkään 110% ymmärrystä, järjellistä tietämistä.
Ihmettelen, että suoraa evankeliumin julistusta sanotaan hihhulimaiseksi tai ratkaisukristillisyydeksi.
Kohdatessaan ihmisiä Jeesus aina, yhä tänä päivänä, laittoi ihmisen valinnan paikalle. Hän sanoi seuraa minua!
Kerran ihmiset olivat sitä mieltä, että Jeesuksen puheet olivat liian hihhulimaisia ja he jättivät Jeesuksen. Silloin Jeesus kysyi jäljelle jääneiltä opetuslapsilta: tahdotteko tekin mennä pois? He jäivät Jeesuksen luo.
Ilman "vapaasuuntaistyylistä hihhulointia ja ns.ratkaisukristillisyyttä" en olisi todennäköisesti kristitty tänä päivänä.
Iloitkaamme aina evankeliumin julistamisesta, koska siitä Jumalakin iloitsee. Joh.3:16 "..jottei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän."
Siunausta teille kaikille!
2.6.2010 klo 20:47:40
Silmät Ristissä kirjoittaa
Niin. Voiko herätys alkaa, jos ei herätetä.
Ja voiko herätä, jos herättäjä ole hereillä.
On niin helppo tuudittautua siihen, että kasteen kautta olemme kaikki pelastetut. Se kai siinä vaikeaa onkin, että samaan aikaan olemme kasteen kautta pelastettu ja toisaalta usko antaa vanhurskauden.
2.6.2010 klo 11:33:39
TJK kirjoittaa
Minäkin olin paikalla, työn merkeissä ja siksi olin herännyt jo kahdeksalta.
Riikka oli tosiaan rohkea, suorapuheinen ja innostava. Saarna pisti miettimään, hyvällä tavalla. Se ei todellakaan ollut perinteinen luterilainen saarna, ei ainakaan Mäntsälän kirkossa. Linja oli enemmän vapaiden suuntien ratkaisumeininkiä ja niin, hihhulimaisuutta. En kuitenkaan kuunnellut saarnaa pahalla, en siltikään vaikka alussa Riikka kastetta dissasikin. Mietin mitä Riikan sanat merkitsivät reilu viisikymmentäpäiselle isosjoukolle ja sitä pitäisikö itsekin ottaa (saarna)linjaksi kohti suora julistus vai pitäytyä siinä, että kaikki ovat uskossa, joskin parannuksen tarpeessa.
Innostavaa totta tosiaan!