Kun kaikki maailmassa on kivaa, niin usko ei sitä ole!
Kuulen monesti nykymaailman ihmettelynä "Nykymaailmassa kaiken pitää olla kivaa ja helppoa. Kaiken pitää olla mulle just nyt ja heti! Uskon ei pidä olla sitä!"
Mietin mielessäni että miksi ei?
Luterilaisuus on perinteisesti ollut matalan kynnyksen uskoa. Sellaista arkielämän uskoa. Ihan tavallista. Lutherin perusajatus oli, että mitään hurskaudesta ei ansaita itse. Kaikki tulee lahjana. Tups vaan, siinä se on! Eikö tällainen usko ole nimenomaan helppoa! Mitään ei tarvitse itse tehdä. Kaikki tulee lahjana.
Olen sitä mieltä, että ne, jotka haluavat nostaa uskon kynnystä tekemällä siitä vaikeasti tavoiteltavan eivät oikeasti usko tarpeeksi Jumalan voimaan. Olen sitä mieltä, että jos Jumala on Kaikkivaltias ja Rakkaus, Hän muuttaa kyllä meitä. Jos me otamme uskon sydämeemme, emme voi sille mitään, että Jumalan Rakkaus muuttaa meitä pikkuhiljaa. Jotkut kutsuvat sitä Pyhäksi Hengeksi. Toiset nostavat kädetkin ilmaan ja huutavat hallelujaata. Minä kutsun sitä Jumalan vaivihkaiseksi työksi itsessäni.
Kyllä. Usko on kivaa ja helppoa! Jumala tekee loput.