TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Liian raskas taakka

Etsin tikkaita. Missä ne ovat? Ovatko ne jääneet metrisen hangen alle? Viime päivien kattojen romahtamiset ovat saaneet ihmiset katoille. Ehkä vähän absurdia, mutta kuitenkin. Eipä ne siellä ihan tarkoituksetta ole muuten vaan, vaan helpottamassa kattojen taakkoja. Minun kai pitäisi tehdä samoin. 

Ajelin tänään kotiin ja jäin kuuntelemaan radiosta ohjelmaa vähävaraisesta perheestä ja seurakunnan diakonian perhediakonista, joka oli jo pitkään tehnyt avustustyötä perheen parissa. Ison perheen äiti, Ritu, totesi: "En jotenkin osaa ajatella Tarjaa diakoniatyöntekijäksi. Hän on ystävä, jolla on vastauksia silloin, kun omat neuvot loppuvat. Pirautan Tarjalle ja kysyn, mistä tämmöiseen asiaan saisi apua."

Ritu kertoi laajasti, miten elämän taakan kantaminen kysyy kekseliäisyyttä ja tarkkuutta. Ritun perheen pelasti neuvokas ja keittiötaitoinen äiti. Hän leipoi, kokkasi ja venytti pennin niin, että pienelläkin tulolla elettiin.Mutta silti taakka aina välillä kuulemma tuntui liian raskaalta. 

Ritu kertoi, että hän oli valitettavasti kokenut, että sosiaalitoimistossa etsitään ensimmäiseksi perheen viat.Kun löytyy viat, saattaa löytyä apua.Mutta seurakunnan työntekijät eivät tuomitse vaan tulevat vierelle.
"Kantakaa toisten taakkoja!" 
Se taitaa olla todellisuutta.