TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Minä en pelkää yhtään mitään!

Kun kasvoin ulos torpasta ja siirryin kaupunkiin asumaan, ajattelin, että nyt olen kertakaikkiaan vapaa. Minulla on mahdollisuus käydä oopperassa, teatterissa, kaupassa mihin aikaan vain ja Suomenlinnassa sunnuntaikävelyllä syksyauringon värjätessä haavanlehdet punaisiksi. Minun olisi mahdollista tehdä mitä vain.

Mutta en huomannut, että päivällisen hinta nousee, bensa maksaa jo niin paljon, ettei upouusiin ideaparkkeihin ole enää varaa parkkeerata ja Suomenlinnan lautan hiilidioksidijalanjälki Itämeren saastuneella aallolla on niin valtava, etten yksinkertaisesti voi astua laivaan. Mahdollisuuteni piti olla vapauteni, mutta siitä tulikin vankeuteni. Tiedän, mitä kaikkea voisin tehdä, mutta pelottaa, että maailmani romahtaa, kun pörssimeklarien luottamus loppuu ja mustakeskiviikko uhkaa: arabimaan valkoisiin vaatteisiin puettu öljysheikki saa simpukan kurkkuunsa, kun hänen kenttäjohtajansa kertoo varantojen ehtyvän 15 vuoden päästä varattomuuksiksi. Hinta pompsahtaa, minun rahani loppuvat, iltapala kuivahtaa, mahdollisuuteni menevät ja minä jään pelkojeni kanssa Mäntsälään asuntolainaani sulattelemaan. Valitettavasti se näyttää sulavan hitaammin kuin pohjoisnapa. En voi edes nurmikkoa leikata, kun tuli aikanaan ostettua bensaleikkuri.

Valkopukuisista tyypeistä olen kuullut ennenkin. Muistan, että jouluevankeliumissa valkopukuinen enkeli tapaa Marian ja sanoo hänelle ”Älä pelkää!”. Ihan hyvät sanat ihmiselle, jonka elämään on astunut pelko: hän saa juuri tietää, että hän on raskaana, hänestä tulee äiti, hänen täytyy huolehtia lapsesta, jolle voi tapahtua mitä tahansa.
Meneekö raskaus hyvin, onko lapsi terve, oppiiko se kävelemään, jääkö se auton alle, syökö se pihalla rotanmyrkkyä, löytääkö se kavereita koulussa, pysyykö se pitkässä matikassa kärryillä, löytääkö se opiskelupaikan ja aviopuolison???

Kaivan verkkoraamatun esiin ja tarkistan: Raamatussa sanotaan sanat ”Älä pelkää” 51 jakeessa. Ensimmäinen niistä on kantaisä Abrahamille sanat: ”Älä pelkää, Abram, minä olen sinun kilpesi”. 51 jaetta on aika paljon aikana, jolloin ei tiedetty mitään pörsseistä, koroista, bensasta, lamasta, pohjoisnavasta eikä suojateistä.

Meillä taitaa olla aika rohkea Jumala! Siperiassa ja Afrikassa kulkee urbaanilegendoja hulluista, jotka menevät sairaiden ja hyljeksittyjenkin joukkoon pelkäämättä minkäänlaisia kulkutauteja. Heitä kutsutaan usein myös nimellä Kristityt. Täällä kotona me olemme päässeet vaan unohtamaan tuota rohkeutta. Jos Raamattu kirjoitettaisiin nyt, kuinkahan monta kertaa pitäisi toistaa sanat: ”Älä pelkää!”?

"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" Joos. 1:9