Mökkejä kaiken ikää
Olemme viime päivinä kiertänyt useiden kavereiden mökkejä.
On ollut sellaisia, joissa on sähkösaunat ja suihkuhuoneet.
On ollu vaarin oma saari, jossa on omakotitalon mukavuudet ja silti erämaatunnelma.
On ollut niitä, joissa on wlan, dna, hdtv ja blueray.
On ollut niitä, joissa niukinnaukin aurinkopaneelilla saadaan valot.
Joissakin mökeissä on ollut enemmän talon tunnelma, toisissa aistii oikean mökkihengen.
Mutta mökkitunnelmaa ei ole vain niissä, joissa on ankeaa ja alkeellista.
Mökkihenki on minun mielestäni kiinni enemmänkin tarinoista ja historiasta.
Mökit ovat meidän elämämme peruskiviä: niissä on näkyvissä se, mistä tulemme.
Kun seinällä on mummon sinne ripustama katajakarahka tai papan metsästämän hirven sarvet,
kun nurkassa seisoo arkku, jossa isomummin tavarat matkustivat Kanadasta takaisin Suomeen,
kun saunan kuupan on veistänyt pappa omatekemällä veitsellään ja takan päällä lepää ruosteinen
munkkipannu, jota isoäiti on viimeeksi käyttänyt, ollaan oikeasti historian havinan äärellä.
Nuo esihistorialliset tavarat ovat nykyisyyden pysyvyys. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä
minun lapsen-lapsen-lapset kertovat aikanaan omalla mökillään: tuo on sen vaarin daattamasiina.
Pysyvyydestä kertoo mökeillä erityisesti huussit. Niiden seinällä on vuosien varrelta koottuja
kalenterijulisteita ja lehtijuttuja. Pysyvyydestä kertoo se, että joskus on ollut vuosi 1956.
Samalla seinällä pysyvyydestä kertoo Seura-lehden kesävinkit saunan lämmitykseen ja
kymmenen käskyn huoneentaulu. Pysyvyyttä kerrakseen. Ja huussitunnelmaa.