
Kun väännän saunankiukaan nappulat kaakkoon, kroppani tajuaa, että nyt on juhla.
Kun kiville sihahtaa raikas vesi, sieluni ymmärtää, että nyt saa hengittää.
Kun raikas vesi valuu selkää pitkin, tulee olo, että sisältäkin olisi hyvä putsata viikon liat.
Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista.
Todellinen täyspesu on edessä.
Joka päivä piinaviikko pyöräyttää kierroksen samentuneeseen sielunvesiin uppoavaa kairaa.
Syväjääkin loppuu aikanaan.
Saastunut vesi kairautuu pintaan.
Ja vain hengittäminen voi pelastaa.
Vain se, että saan vapauden vetää keuhkot täyteen, voi lopulta tuulettaa sielun sopukat.
Ja siihen koko piinaviikko vie.
Siihen, että saan sanoa: olen vapaa.