Outoa valoa
Hiihtolomalla Lapissa outo valo osui huoneen ikkunasta silmiin. Säkkipimeälle taivaalle leimahti revontulet. Ne leimusivat vain hetken, mutta jäivät askarruttamaan minua.
Pimeän valtakunta, Lappi talvella, on todella pimeä. Kun yö saapuu, ikkunasta ei paista pieninkään kajo. Keskelle pimeyttä kuitenkin murtautui outo valo: revontuli. Revontulta ei voi oikein järjellä käsittää. Taivas leimuaa. Hehkuu ja leikkii taivaankannella. Pimeästä tulee valoisaa.
Pääsiäisaika on Jumalan revontuli minun pimeyteeni.
Se mikä on synkistä synkin säkki, valoton kolkka, kokee mullistuksen.
Jumalan valo murtautuu esiin.
"Murtautuu" on nimenomaan oikea sana. Jotain poikkeuksellista, käsittämätöntä tapahtuu.
Pimeys murtuu. Valot tulee esiin. Ei ehkä vielä, mutta kuitenkin. Yllättäen. Pääsiäisaamuna viimeistään.
Paaston keskellä taivaani pimeyteen murtautuva revontuli luo toivoa.
Jos Jumalalle on mahdollista valaista pimeä yöllinen taivas,
kai hänelle on mahdollista murtautua myös minun
pimeään säkkiini.
"Yön synkkyys ei ole yötä Sinulle.
Yö loistaa kirkkauttasi, Herra."
-Taize-laulu