Toisenlaista paastoa
Istuimme helsinkiläisessä ravintolassa perjantai-iltana. Viereiseen pöytään saapui seitsemän viisikymppisen miehen seurue. He tilasivat listalta etanoita valkosipulivoissa. Juomaksi otettiin keski-eurooppalaista olutta ja muutama kirkas snapsi. Tarjoilija poistui.
Ensimmäinen puheenaihe, josta kaveriporukaksi tulkitsemamme miesten joukko alkoi keskustella, oli atkinsin dieetti, jolla hiilihydraatit karsimalla yksi sun toinenkin oli saanut joulun jälkeen pois yhden sun toisenkin kilon luopumatta mistään.
Vaimoni kysyi paluumatkalla kuin nainen mieheltä: mistä lähtien maailma on ollut sellainen, että keski-ikäiset miehetkin kokoontuvat keskustelemaan laihdutustavoista?
Itselleni merkittävämpää oli tuossa naapuripöydän keskustelussa ajatus siitä, että dieetillä voi laihtua luopumatta mistään.
Luopumatta mistään.
Pääsiäistä alustavalla hengellisellä paastolla tehdään tilaa Jumalalle omassa elämässä. Paasto pyytää luopumaan jostakin, jotta tulisi tilaa uudelle. Hengellisellä paastolla ei ole kauheasti merkitystä, jos pöydässä on samaan aikaan etanoita valkosipulivoissa ja keski-eurooppalaista olutta, puhumattakaan snapseista. Jostain täytyy luopua.
Mutta mistä?
Kun ei ole kyse läski-kampanjasta, vaan hengellisestä paastosta, myös luovuttettavat asiat ovat jotain muuta kuin etanat, olut ja snapsit. Se on jotain, mikä tekee tilaa ajatuksille. Se on jotain, mikä tekee tilaa teoille.
"Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?"
Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.
Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.
Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. Jes. 58:3-11
Minä haastan sinua toisenlaiseen paastoon: pidättäydy kritisoinnista, anna anteeksi, osoita vieraanvaraisuutta, anna omastasi ja avaa silmäsi apua tarvitseville. Katso, tuleeko elämästäsi ennen pääsiäistä parempaa.