Toissijaisia asioita
Toissijaisia asioita on meidän aikamme tulvillaan.
Ja vaikka media meitä hypnotisoi uskomaan omaan tarkkasilmäisyyteen ja välttämättömyyteen, olen sitä mieltä, että suhteessa kirkkoon media on viime aikoina suorastaan kaivanut esiin toissijaisuudet.
Viime viikkoina on käyty pitkää keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta ja kirkon vihkimisoikeudesta.
Keskustelussa on väitetty, että tämä on kirkon kohtalon kysymys. Tämän kanssa kirkko elää tai kaatuu.
Jos kirkko ei vihi, se on mennyttä kirkkoa se.
Kirkon kannalta vihkiminen on julkinen oikeudellinen toimenpide, jonka voi aivan hyvin toimittaa joku muu.
Kirkko voisi aivan hyvin siirtyä haluamiensa parisuhteiden siunaamiseen, poistaa vihkimiskaavan ja käyttää avioliiton siunaamisen kaavaa, joka sanamuodoiltaankin on lähes identtinen muutamaa sanaa lukuunottamatta.
Kirkon kannalta on toissijaista, vihkiikö se ketä vai jättääkö se vihkimättä.
Kirkon kannalta on ensisijaista se, uskooko se Vapahtajaansa.
Ja sen suhteen toivoisin, että kirkko päättäisi pitää kiinni lomatunnelmasta ja unohtaisi toissijaisuudet.
Lomatunnelmaa pitkälle syksyyn, hyvät seurakuntalaiset!