Uskova playboy-pupu
Paikalle saapui evästämään nuorten joukko. Iloinen ja elävä.
Heillä oli todella hauskaa - ihan oma nuoruuteni kaiho nousi pintaan.
Yhtenä joukossa oli nuori mies, joka tuntui olevan joukon "päämies" - henkilö joka johti poppoota.
Kiinnitin huomiota, että nuorimies taitaa olla myös hengenmies.
Hänellä oli päässään nuorisolle suunnattu hengellinen pipo.
Pipon otsapannassa oli pesumerkki, sellainen vaatteiden pesuohjeissa käytetty.
Pesuasteeksi oli merkitty 316. Siis pesty 316 asteessa.
Merkki viittaa pienoisevankeliumiin Joh. 3:16.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Olin ihan otettu. Kiva nuorten joukko. Ja vielä uskossa.
Seuraavaksi huomioni kiinnittyi tämän nuoren miehen korvanappeihin.
Niitä oli useampi, mutta ylin niistä, musta sellainen kiinnitti huomioni: playboy-pupu.
Hmmm. Millainen kuva nuoresta miehestä nyt syntyikään?
Tätä tämä maailma siis on.
Ei ole mitenkään paheksuttavaa kannattaa samaan aikaan täysin ristikkäisiä aatemaailmoja.
Jos ne nyt sattuvat minusta olemaan mielenkiintoisia.
Jään miettimään, missä kohtaa meidän uskovien pitäisi nousta isosti barrikaadeille omaa aatettaamme
varjellaksemme. Onko tuo maailma pakollinen?
Vai lähteekö muutos juuri minusta?