TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorilleKehitysvammaisilleNuorille aikuisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Ajatuksia hiljaisuudesta

Pyhiinvaellus Ranskaan on ohi, mutta elämän pyhiinvaellus jatkuu. Olen usein miettinyt, miksi Taizesta käytetään nimitystä 'Luottamuksen pyhiinvaellus maan päällä'. Nyt tiedän. Se tulee ajatuksesta, että koko maanpäällinen elämä on opettelemista elämään luottamuksen varassa Jumalaan ja Hänen rakkauteensa.

Matkan aikana iloitsin monista asioista. Iloitsin hyvästä, sallivasta ja toisistaan huolehtivasta ryhmästämme, elämäniloisista nuorista, matkan sujuvasta etenemisestä, yhteisistä hartauksista, laulamisesta, rukouksista, hassutteluista, illanvietoista ja hyvistä kohtaamisista. Iloitsin hiljaisuudesta, joka antoi tilaa omille ajatuksille ja rukoukselle. Opin paljon itsestäni, omasta hengellisyydestäni ja myös Jumalasta - toisista ihmisistä puhumattakaan. Tuota kaikkea on kuitenkin vaikea pukea sanoiksi ja kuvailla toiselle. Kuinka kuvata toiselle sitä, mitä omassa sisimmässäni tapahtuu? Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan kuvailla - riittää, että Jumala tietää. Huomasin myös, että hiljaisuus puhuu sisimmässäni myös nyt jälkeenpäin, kotona. Odotan mielenkiinnolla, mitä ajatuksia saankaan vielä kohdata.

Joskus omat ajatukset ovat kipeitä, pelottaviakin. Ehkä siksi hiljaisuus on myös vaikeaa. Itse uskallan olla hiljaa ja kohdata ajatukseni vain siksi, että tiedän Jumalan olevan kanssani ja katsovan elämääni ja ajatuksiani yhdessä minun kanssani. Yritän opetella katsomaan niitä samalla tavoin kuin Hän niitä katsoo: tuomitsematta, pelkäämättä, hylkäämättä, rakastaen. Jeesus on myös tämän kaiken Herra, ja hän tietää miten tästä selvitään. Luota siihen.