
Kun yksi kummipojistani oli ensimmäistä kertaa yökylässä luonani, lähdimme hänen toiveestaan rautatieasemalle katsomaan junia. Ihastelimme noita uljaita kulkuvälineitä räntäsateessa tunnin verran ja näimme muistaakseni kaksi pikajunaa, yhden pendolinon ja kolme paikallisjunaa.
Kun lähdimme pois asemalta, muuttui suojatien valo heti vihreäksi niin ettei meidän tarvinnut ollenkaan odottaa. Neljävuotias puki hienot kokemuksemme sanoiksi näin: 'Kylläpä meitä onnisti, Titta: Kuus junaa ja vielä vihreä valo. Mikä päivä!'
Tiistaina kuumavesivaraajan sähköjohto kärähti. Olin vajaat kaksi vuorokautta ilman lämmintä vettä, kunnes ystävällinen sähkömies tuli ja korjasi tilanteen. Illalla mietin, että kylläpä olen onnellisessa asemassa: Astiat oli niin helppo tiskata ja pääsin vielä lämpimään suihkuunkin. Mikä päivä!