TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Hiljaisen viikon alkaessa

Viime viikko oli kaikkea muuta kuin hiljainen, katsotaan millainen tästä viikosta kehkeytyy. Hiljaisuuden rikkoo jos ei muu, niin ainakin jatkuva yskimiseni. Viime viikolle muutimme viimeisetkin tavarani Suomesta tänne Nõmmen kotiin, ja siinä touhussa taas kerran vilustutin itseni. Tauti itsessään ei ollut paha, mutta yskä on ehkä hurjin koskaan kokemani. No, kyllä tämä tästä.

Eilen sain vierailla Enonkosken seurakunnassa. Enonkoski on uusin lähettäjäseurakuntani, ja palmusunnuntaina vietimme siellä perhemessua ja lähetysjuhlaa. Oli hyvä olla ja tunsin, että minut otettiin lämpimästi vastaan myös tuohon Jumalan perheväkeen. Messussa pohdimme sitä, millainen kuningas Jeesus oikeasti olikaan. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen minuun tekivät lapset lauluineen: paitsi että laulua oli hyvä kuunnella, myös lasten elekieli sopi täydellisesti sanomaan. Kun laulun sanat menivät 'Minä olen ihme, minä olen ilo, Jumalan silmissä kaunis!' nosti eräskin laulaja reippaasti peukalon pystyyn aivan kuin näyttääkseen, kuinka hieno juttu onkaan olla Jumalan silmissä kaunis!

Lasten vilpittömyys ja suoruus on ihailtavaa. Lapsi ei mieti, mitä hänen pitäisi tehdä että häntä rakastettaisiin, tai että mitenkä tässä nyt olemassaolonsa lunastaisi. (Ei, ennen kuin me aikuiset sen ajattelumallin heille jollakin kummallisella tavalla onnistumme välittämään.) Kun lasta rakastetaan ja hän kokee itsensä hyväksytyksi, ei muuta kuin peukku pystyyn: asiat ovat niin kuin pitääkin. En yhtään ihmettele, että Jeesus asetti lapsen esikuvaksi Jumalan valtakunnassa. Näin pääsiäisen lähestyessä mietin sitä aika usein. Nimittäin pääsiäisen sanoma on sellainen, jonka pystyy täydellisesti ymmärtämään vain lapsi: Jumala on tehnyt jo kaiken meidän puolestamme. Meidän tehtävämme on ottaa tuo ylitse kaiken ymmärryksen käyvä rakkaus vastaan ja elää sen varassa eteen päin. Armo on totta myös tänään, niin uskomatonta kuin se onkin. Joten ei muuta kuin peukalot pystyyn!