Historiaa ihmettelemässä
Kävin viikonloppuna ystävieni kanssa Vilnassa. Vierailimme myös entisessä KGBn päämajassa, josta on tehty museo. Siellä oli tietoa Liettuan miehityksestä, toisesta maailmansodasta, kyydityksistä, vastarintaliikkeestä, KGBn toiminnasta neuvostoaikana sekä Liettuan itsenäisyyden palauttamisesta. Totesimme - jälleen kerran - että ihminen on todella kekseliäs, kun hän haluaa aiheuttaa toiselle ihmiselle kärsimystä.
Keskiviikkona vietettiin maaliskuun kyyditysten 60. vuosipäivää. Samana päivänä valmistelimme nuortenillassa rovastikunnan pääsiäisvaellusta. Meidän toteutettavaksemme oli langennut se pääsiäiskertomuksen kohta, jossa Jeesus naulitaan ristille. Mietimme, kuinka sitä visuaalisesti toteuttaa ja päätimme askarrella pahvista ristiinnaulitun hahmon, jonka päällystimme lehdistä leikatuilla kuvilla jotka meidän mielestämme kertoivat synnistä ja kärsimyksestä. Sen sitten pitkänäperjantaina nostamme ristille kirkkoon rakennetulle Golgatalle. Kuvia oli helppo löytää. Yhdessä mietimme myös sitä, miksi ihminen ei tunnu oppivan historiasta juuri mitään.
Olen seurannut jonkin verran Suomessa käytävää 'keskustelua' Viron tilanteesta toisen maailmansodan jälkeen. Se ei johda mihinkään. Ja miten voisikaan, kun suurin osa 'keskusteluun' osallistujista on itse sivullisia tapahtumiin, kentän laidalta huutelijoita. Eivät he ratkaise mitään, vaan pelaajat. Ne, joita asia oikeasti koskee.
Omalla paikallani kentän laidalla mietin myös sitä, missä me olemme silloin, kun asioihin oikeasti pitäisi ulkoapäin puuttua? Hyökkäyssodan, pakkosiirtojen, kansanmurhien, nälänhädän, koulukiusaamisen aikana? Miksi me aina päädymme vain parantelemaan omaa syyllisyyttämme jälkiviisaudella ja oikeassa olemisen pakolla?
Onneksi edes joku teki jotakin:
'Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.' (Jesaja 53:4-6)