Kertomusten äärellä
Olen tässä lukenut ja katsellut uutisia. Se ylentää mieltä vielä vähemmän kuin alkaneen syksyn lisääntyvä koleus ja pimeys. Ainahan se on tiedetty, että 'no news is good news', eli vapaasti suomentaen vain huonot uutiset ovat uutisia. Mutta nykyään silmään pistää erityisesti se, että uutisen lajista ja aihepiiristä riippumatta tuntuu nykyään paras uutinen olevan sellainen, jolla saadaan tuotettua asianosaiselle tai asianosaisille mahdollisimman paljon häpeää. Syystä tai syyttä, aiheellista tai aiheetonta, sillä ei ole väliä. Häpeä myy. Se hätkähdyttää. Miten tässä näin pääsi käymään? Milloin tirkistelystä tuli kansallisurheiluamme?
Vanhan Testamentin eksegetiikan luennoitsijamme yliopistolla, professori Martti Nissinen, antoi meille kerran kotiläksyksi lukea Raamatusta paratiisikertomuksen. Se on hyvä kertomus luettavaksi - erityisesti näin syksyllä luonnon hiipuessa talvilepoon - ja siinä on kaunis loppu. Suosittelen sitä sinullekin. Kun sinulla on hetki aikaa, ota Raamattu käteen ja lue 1. Moos. 2 : 4 - 25. Erityisesti mieleeni on jäänyt, mitä Nissinen sanoi tuon kertomuksen viimeisestä, 25. jakeesta. Se meni suurin piirtein näin: 'Tuohon jakeeseen kiteytyy se, mitä tämä ihmiselämä ei ole. Ei ole mahdollista olla ihminen tuntematta häpeää.'
Niinpä niin. Pahuksen 1. Moos. 3.