Kesämietteitä
Helleaalto vei ajatukset tuota pikaa alkavaan kesälomaan. Kesälomalla on aina pakko päästä Puumalaan mikäli suinkin mahdollista, koska se vain yksinkertaisesti on maailman paras kesänviettopaikka – ainakin minun mielestäni. Missään muualla ei ole sauna niin sopivan lämmin ja mikään muu vesi ei hyväile ihoa samalla lailla kuin Saimaan vesi.
Ystäväni kysyi, eikö tämä jatkuva kahden maan kansalaisena eläminen väsytä. Tämä kun on kuulemma ’ainaista laukkujen pakkaamista ja ainaista lähtemistä’. Ei väsytä. Laukkujen pakkaaminen on tietenkin ärsyttävää, mutta kymmenen leirintäyteistä vuotta teki tehtävänsä ja pakkaaminen on muuttunut rutiiniksi. Lähteminen on aina iso ja vaikea kynnys, luopumistahan lähteminenkin on. Täytyy jättää rakkaat ihmiset ja paikka, jossa on hyvä olla. Vaikka kuinka tietäisi, että matkan toisessa päässä on myös hyvä olla, se ei auta lähtöhetkellä yhtään.
Mutta juuri siitä vaikeudesta tiedän, että olen äärettömän onnekas. Minulla on kaksi kotimaata ja molemmissa kiintopiste olemassa. Toivon, että osaisin kiittää myös luopumisesta, koska silloin viimeistään ymmärrän, kuinka paljon minulle on annettu. Ja toisaalta - nämä pienet luopumiset ovat hyvää harjoitusta sen viimeisen lähdön varalle, kun lopulta koittaa hetki lähteä matkalle kolmanteen kotimaahan.