TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Kommunikaatiosta

Eläkkelle siirtyvä työtoverini siivosi työpöytänsä laatikoita ja löysi kirjan, jonka hän lahjoitti minulle. Se oli pastori Harri Haamerin kirja Meie elu on taevas, joka kertoo Haamerin elämästä ja mietteistä Siperian vankileireillä vuosina 1948 - 1955. Suomeksi tuo kirja on julkaistu nimellä Ei sijaa toivottomuudelle. Luin kirjan ihmetellen sitä, kuinka tuollaisissa oloissa, koko ajan kokien itse ja todistaen ympärillään epäoikeudenmukaisuuden toteutumista voi todella säilyttää toivon ja kiitollisuuden mielialan. Se on ei enempää eikä vähempää kuin yksi todistus Jumalan huolenpidosta ja siitä voimasta, jonka luottamus Häneen voi antaa.

Ajattelen, että yksi tärkeä tekijä tuossa toivottomuuden karkotuksessa oli se, että noilla monilla eri leireillä riepoteltu Haamer sai kuin saikin kantaa mukanaan Uutta Testamenttia, joka hänella oli pidätettäessä mukana. Moneen otteeseen sitä yritettiin häneltä ottaa pois, mutta milloin puhumalla, milloin vaihtamalla Sanan tupakkaan Haamer sai säilytettyä elämän leivän tallessa. Sitä hän paitsi luki itse, myös käänsi eri kansallisuuksia ja myös eri uskontoja edustaville vankitovereilleen. Olen aika varma siitä, että tuo kirja piti toivoa yllä ja toivottomuutta kaukana.

Ajattelin joskus, että yhteydenpitovälineistä tärkein Jumalan suuntaan on rukous. Olin laiska avaamaan Raamattua, pikemmin tuli avattua iso kirja silloin, kun halusin tarkistaa jonkin asian tai oppia lisää - tai kun oli oikein kova paikka ja halusin etsiä lohtua ja rohkaisua. Pikku hiljaa ajatukseni ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyään näen Raamatun myös Jumalan yhteydenpitovälineenä minuun päin. Sanassaan Hän puhuu minulle. Rukouksessa voin olla kyllä hiljaa ja kuunnella, mitä sanottavaa Jumalalla voisi olla minulle. Se on tärkeää. Mutta yhtä tärkeää on kuunnella Raamatun äärellä, mitä Jumala sanansa kautta haluaa minulle tänään sanoa.

Kun muutin Viroon, nousivat nykyaikaiset kommunikaatiovälineet arvoon arvaamattomaan: Puhelin, sähköposti ja skype olivat korvaamattomia apuvälineitä yhteydenpitoon rakkaitten ihmisten kanssa - ja ovat yhä edelleen. Jos yhteydenpito katkeaa tai muuttuu yksipuoliseksi, niin kuin välillä tuppaa käymään - tai kun yhteydenpitovälineet eivät jostain syystä toimi, vaikutuksen huomaa heti. Mitä läheisempi suhde, sitä selvemmin ja nopeammin yhteyden puuttumisen huomaa. Jumalan kanssa on sama juttu. Kun yhteys elämän antajaan ja ylläpitäjään kärsii, kärsii myös eläjä. Siksi on hyvä käyttää niin rukousta, Raamattua kuin myös jumalanpalvelusta - kaikkia mahdollisia kommunikaatiovälineitä - jotta yhteydenpito toimisi mahdollisimman hyvin ja molempiin suuntiin. Toimiva yhteys, tieto siitä, että missään tilanteessa ei joudu olemaan täysin yksin, antaa rohkeutta elää.