TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä
Kysymyksiä ja vastauksia
Vietimme juuri Nuorten Raamattu- ja Lähetyskurssin ensimmäistä koulutusviikonloppua. Aiheena oli kirjojen kirja, Raamattu. Perjantai-iltana puhuimme tutustumisen yhteydessä kysymyksistä, jotka olivat tuoneet meidät kursille, kysymyksistä joihin toivomme löytävämme vastauksen kurssin kuluessa. Hyvin monet sanoivat haluavansa ymmärtää Raamattua paremmin. Lauantaina ja sunnuntaina tarkastelimme raamatuntutkijoiden johdolla Raamatun kaanonin eli sen kirkossamme virallistetun muodon syntyä ja sanomaa. Opimme myös paljon tuon ajan ihmisten maailmankuvasta ja ajatusmaailmasta. Itselleni tarjosi suuren ahaa -elämyksen kuvaus aspektiivisesta ja perspektiivisestä ajattelusta. Ajatuskulku meni jotenkin näin:
Perspektiivinen ajattelu on se, mitä meille koulussakin opetetaan. Valitaan näkokulma, josta asiaa tarkastellaan ja pysytään siinä. Esimerkiksi kuvaamataidon tunnilla: Kun piirrän, kuvassa olevien asioiden kuuluu olla oikeassa suhteessa ja tasapainossa keskenään. Lähellä olevien asioiden tulee olla suurempia kuin kauempana olevien, ja mittasuhteiden pitää olla loogisia. Kaikki on loogisesti tarkasteltua ja johdonmukaista.
Aspektiivinen ajattelu taas on sitä, mikä meille on luontaista. Hyvä esimerkki siitä on vaikka lapsen piirustus omasta perheestään, jossa kaikki perheenjäsenet ovat yhtä suuria, olivatpa sitten lapsia tai aikuisia. Perheen vieressä paperilla voi olla kotitalo, joka on yhtä suuri kuin kuvassa olevat ihmiset. Lapsi katsoo asiaa omasta näkokulmastaan ja kokee kaikki kuvassa olijat yhtä tärkeinä eli yhtä suurina. Toinen esimerkki on ikonitaide, jossa kuvattavien hahmojen koon määrää heidän uskonnollinen asemansa ja tärkeytensä. Joskus tätä tärkeysnäkokulmaa näkee myös lasten taiteessa: jos esimerkiksi suhde toiseen vanhempaan on jäänyt heikoksi, hän on usein perhekuvassa kooltaan paljon pienempi kuin toiset.
Aspektiivista ajattelua edustaa myös monelle tuttu aamuinen lause: "Oi, aurinko on jo noussut!" Mehän tiedämme, että aurinko ei nouse vaan maapallo pyörii, mutta tarkastelemme asiaa omasta, meille olennaisesta näkökulmasta, faktoista välittämättä. Perspektiivisen ajattelun mukainen aamukommenttihan olisi: "Oi, maapallo on jo pyörähtänyt!"
Erityisesti Vanhan Testamentin ajan ihmiset olivat kuulemma aspektiivisen ajattelun mestareita. Asioita ja ilmiöitä tarkasteltiin siitä näkökulmasta, mistä ne olivat ymmärrettävimpiä. Tärkeintä oli löytää vastaus kysymykselle, joka juuri sillä hetkellä oli ajankohtainen. Huomenna kysymys saattoi olla jo hieman erilainen, jolloin vastauskin oli toinen, mutta se ei häirinnyt ketään eikä sekoittanut kokonaisuutta - ei edes silloin kun kaksi samaan asiaan liittyvää ajatusta olivat ristiriidassa keskenään. Tämän hetken kysymys oli se olennaisin.
Kaiken perustana ovat siis kysymykset. Kun tiedämme, mihin kysymyksiin Vanhassa Testamentissa on etsitty vastauksia, olemme jo paljon lähempänä ymmärtämistä. Yhtäkkiä tuo monesti niin vaikeaselkoinen ja ristiriitainen kirja alkoi elää minulle aivan uudella tavalla. Odotan jo innolla sitä päivää, jolloin voin sanoa erään edesmenneen virolaisen pastorin tavoin: "Se oli päivä, jolloin löysin kysymykset kaikkiin vastauksiini".