Lähetystyötä
Kierrän parhaillaan kouluja, kerron lähetystyöstä, Viron historiasta ja kulttuurista ja lasten elämästä Virossa. Korvaamattomana apuna ovat seurakunnan lähetyssihteeri ja Eedu-nukke, joka erityisesti pienemmille oppilaille osaa kertoa monta asiaa paljon paremmin ja mielenkiintoisemmin kuin minä.
Yksi ensimmäisen luokan tunti on jäänyt erityisesti mieleeni. Koen erityisen vaikeaksi kertoa pienille lapsille siitä, mitä työkseni teen. Konkreettista näytettävää ja kerrottavaa on niin kovin vähän. Aika paljon menen tunneilla sen mukaan, mitkä tuntuvat olevan ryhmän kiinnostuksen kohteita ja mistä löytyy liittymäkohtia lasten omaan elämään.
Tuo mieleen painunut tunti meni niin, että ensin puhuttiin Virosta noin yleisesti. Sitten opeteltiin yksi virolainen laulu. Sen jälkeen kerroin ihan lyhyesti mitä lähetystyöntekijä tekee Virossa. Sitten otin Eedun esille, ja hän kertoi koululaisen elämästä Virossa ja opetti joitakin sanoja viron kieltä. Sitten Eedu valitteli, että heidän koulussaan ei ole uskonnon opetusta, eivätkä vanhemmatkaan osaa kertoa Raamatusta mitään, kun ovat käyneet neuvostoaikana koulua. Kaikki, mitä Eedu tiesi uskonnosta olivat ne tiedon muruset, joita isoäiti joskus kertoo. Lisäksi isoäiti oli kertonut, että hänen lapsuudessaan joulua ei saanut viettää. Tätä asiaa pohdittiin hetki, kunnes eräs poika ehdotti Eedulle Suomeen muuttoa - sitten 'voisi lukea Raamattua ja käydä pyhäkoulussa ihan rauhassa'. Kun Eedu totesi, että Virossa on kyllä ihan hyvä elää mutta että hän tarvitsisi jonkun, joka kertoisi 'noista uskonnoista ja Raamatun jutuista', keksi eräs tyttö ratkaisun: 'Mutta miksei me voitais kertoa sulle siitä?' Ja niin lapset kertoivatkin. Että Jumala on Taivaan Isä, joka on ihan kaikkien isä, ja että Jeesus on Jumalan poika joka pelasti meidät. Ja paljon muuta.
Sillä tunnilla luokassa istui monta pientä lähetystyöntekijää. Eedun toive saada tietää Jumalasta kuultiin ja otettiin todesta - ja mikä tärkeintä, siihen vastattiin. Ujostelematta ja konstailematta jaettiin löydetyt tiedon kultajyvät sellaisen kanssa, joka oli jäänyt jostakin tärkeästä paitsi. Ylpeinä otettiin esille uskonnonkirja ja sanottiin: 'Se on kaikki tässä!'
Osaisinpa minäkin.
Kommentit
18.11.2009 klo 22:44:33
marjaana kirjoittaa
Moi! kuulostaa ihanalta noi sun pitämät tunnit ja oppilaiden osallistuminen
Teet tärkeää työtä! Siunausta sinulle!
Mäntsälän alakouluilla on tänä syksynä kerrottu lähetystyöstä ja sinun kuva näytetään oppilaille muiden nimikkolähettiemme lisäksi ja kerrotaan, että teet Virossa lähetystyötä :D:D