Laskiaismietteitä
Huomenna alkaa paastonaika, 40 päivän valmistautuminen kristikunnan suurimpaan juhlaan. Aina välillä nousee puheenaiheeksi miksi ja miten paastota. Mikä paaston aikana on kiellettyä ja mikä sallittua? Mieleeni on parhaiten jäänyt erään eläkkeellä olevan pastorin kommentti asiaan: Kaikki on sallittua. Kaikki on luvallista. Paasto ei ole hengellinen suoritus, jolla kerätään pisteitä taivaalliselle tilille. Se ei ole pakollinen suoritus, uskovaisen ulkonainen tunnusmerkki. Paasto on mahdollisuus etsiä elämän rutiinien keskellä jotakin syvempää.
Jos paastoan, luovun vapaaehtoisesti jostakin. Se on ensimmäinen osa. Toinen osa on se, että hyödynnän luopumiseni hyvällä tavalla. Esimerkiksi, jos luovun vaikka television katselusta, voin käyttää siitä säästyvän ajan mietiskelyyn, rukoukseen, Raamatun lukemiseen, hiljaisuuteen - tai vaikkapa perheen kanssa olemiseen. Tai johonkin muuhun, mikä mielestäni toteuttaa ihmisenä olemisen kutsumusta paremmin kuin television katselu. Tai jos luovun jostain, mikä vaatii rahaa, voin miettiä käyttäisinkö säästyneet rahat jotenkin paremmin - kenties hyväntekeväisyyteen?
Paasto on siis elämän pelkistämistä. Pelkistäminen on tämän päivän yltäkylläisyyden keskellä usein hyvin vaikeaa. Mutta yksinkertaisuus vie meitä usein kaikkein parhaiten olennaisimman, tärkeimmän äärelle. Asiassa kuin asiassa. Urheilussakin usein kuultu periaate keep it simple - säilytä yksinkertaisuus - on hyvä pohja myös hengellisen elämän hoitamisessa. Me tarvitsemme muistutusta siitä, mikä elämässä on todella tärkeää, että osaamme asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Paasto on siihen yksi mahdollisuus.
Minun paastonaikaani kuuluu tänä vuonna muutto Suomesta Viroon. Siihen liittyy luopumista monella tasolla ja myös tavaroiden läpikäymistä, säilyttämistä ja kierrättämistä. Toivon, että osaisin ottaa konkreettisesti käyttöön yksinkertaistamisen periaatteen myös tässä asiassa. Siunattua paastonaikaa sinulle!