TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Laskin aivan itse eilen...

Virossa on meneillään väestönlaskenta. Tämä väestönlaskenta on järjestyksessä 11., ensimmäinen järjestettiin vuonna 1881 ja tätä edeltävä kerta oli vuonna 2000. Nyt on ensimmäistä kertaa mahdollista laskea itse itsensä eli vastata kysymyksiin internetin kautta. Minäkin käytin sitä mahdollisuutta eilen.

Kysely oli mielenkiintoinen. Perustietojen eli asuinpaikan, koulutuksen ja siviilisäädyn lisäksi kysyttiin mm. sitä, mitä kieliä osaan, mihin kansallisuuteen koen kuuluvani ja mitä kansalaisuutta vanhempani edustavat. Kysyttiin myös, edustanko jotakin tiettyä uskontoa (se oli muuten ainoa kysymys jossa oli vaihtoehtona myös "en halua vastata" -mahdollisuus), harrastanko pienviljelyä ja olenko töissä - ja jos, niin mitä työtehtäviini kuuluu. Tiedusteltiin myös sitä, millaiset ovat elinolosuhteeni: onko juoksevaa vettä, entä wc, millainen lämmitys talossa on jne. Tietoisesti on jätetty kysymättä tulojen määrää. Mietin, miksi en muista koskaan Suomessa osallistuneeni vastaavaan kyselyyn?

Väestönlaskentaan osallistuminen on lain mukaan pakollista kaikille Virossa vakinaisesti asuville ihmisille, joihin minutkin lasketaan. Siihen kannustetaan ja rohkaistaan näkyvällä kampanjalla. Yhdeksi motivaatiotekijäksi on väestönlaskennan esitteeseen painettu lause vuodelta 1922: "Kansa, jolta puuttuvat väestönlaskennan tiedot ei tunne itseään. Väestönlaskenta avaa kansan silmät näkemään todellisen tilanteensa."

Helmi - maaliskuussa kiertää 2200 väestönlaskijaa kodeissa, joissa laskentaan ei ole osallistuttu internetin kautta. Odotan mielenkiinnolla tuloksia, jotka julkaistaan toukokuussa. Pelkään, että oikea kuva kansan elinoloista ei ole niin ruusuinen kuin tässä talouden elvyttämishuumassa halutaan uskoa. Toivottavasti todellisen tilanteen näkeminen aiheuttaa myös toimenpiteitä.
Yhtä suurella mielenkiinnolla odotan tietoa siitä, minkälaisen kuvan Viron uskonnollisesta kentästä väestönlaskenta antaa. Se ei voi olla kovin kirjava, koska vaihtoehdot uskonnollisen kuuluvuuden määrittelyyn olivat luterilainen / ortodoksi / jokin muu, mutta eniten minua kiinnostaa se, kuinka moni ylipäätään katsoo edustavansa jotakin uskontoa tai tunnustavansa tiettyä uskoa.

Kirkossa on kannustettu ihmisiä osallistumaan väestönlaskentaan ja rohkaistu ilmoittamaan uskonnollinen kuuluvuutensa. Tämä on yksi totuuden hetki myös kirkolle. Tuon ajatuksen vuodelta 1922 voi aivan hyvin kääntää myös kirkkoa koskevaksi: "Kirkko, jolta puuttuvat väestönlaskennan tiedot ei tunne itseään. Väestönlaskenta avaa kirkon silmät näkemään todellisen tilanteensa." Rukoilen, että löytäisimme kirkossa rohkeutta nähdä todellinen tilanne, tehdä tuloksista oikeita johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaan.