TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä
Luontoa ihmettelemässä
Luonto on kaunis, ihmeellinen ja ennalta arvaamaton. Sekä Suomessa että Virossa olemme saaneet nauttia uskomattoman upeasta talvesta. Huurteisten puiden keskellä lumihangessa vaeltaessa on kuin kävelisi varsinaisessa satujen ihmemaassa, henki aivan salpautuu Luojan luoman luonnon kauneudesta. Kun kääntää katseensa uutisiin, henki salpautuu toisenlaisen luonnonvoimien näytöksen edessä. Haitin maanjäristyksen tuhot näyttävät niin totaalisilta, ettei osaa edes kuvitella miten noiden raunioiden keskellä ikinä pystytään aloittamaan uutta elämää.
Haitin katastrofin aiheuttamia reaktioita seuratessa silmään pistää kaksi asiaa: Ensinnäkin on hyvä huomata, että ihmisten halu auttaa kriisitilanteessa ei ole kadonnut minnekään. Se tuntuu hyvältä. Toinen huomio taas tekee vähän surulliseksi: En ole huomannut, että esimerkiksi Suomessa missään olisi järjestetty hiljaisia hetkiä tai suruliputusta kuolonuhrien muistoksi. Kun WTCn torneihin hyökättiin, Suomessa pidettiin hiljaisia hetkiä monissa paikoissa. Samoin tehtiin tsunamin jälkeen. Miksi ei nyt? Ainoa syy, minkä keksin on aika raadollinen: WTCn ja tsunamin uhrien joukossa oli paljon ns. länsimaalaisia ihmisiä, Haitissa heitä oli vain kourallinen. Onko edelleen niin, että toiset ihmiset tällä maapallolla ovat loppujen lopuksi kuitenkin enemmän sisariamme ja veljiämme kuin toiset?
Tiedän kyllä, että kaikki ei ole järjestetyistä tapahtumista kiinni. Toimintatapaan vain sisältyy vahva viesti. Onneksi tiedän senkin, että sekä Suomen että Viron kirkoissa on tänään rukoiltu kaikkien puolesta, joita Haitin katastrofi on koskettanut. Tuntui hyvältä, kun sai olla mukana yhteisessä, koko luomakuntaa koskettavassa surussa kynttilöin, rukouksin ja osallistumalla kolehtiin.
Kommentit
20.1.2010 klo 19:53:33
Liisa kirjoittaa
Kiitos Titta että muistutit rukouksesta Haitissa elävien lähimmäistemme puolesta. Mekin tarvitsemme rukousta, ettemme kovettuisi liian suurien ja vaikeiden tapahtumien edessä.