TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Maailmanlopun meininkiä

Eräänä iltana kolmisen viikkoa sitten kävelin Tallinnan vanhan kaupungin läpi bussipysäkille. Oli kaunis ilta ja ihmisiä liikkeellä melko paljon. Kulkiessani yhden puiston ohi näin penkin takana makaamassa miehen. Penkin taakse muurin viereen oli täytynyt olla melko hankala ahtautua. Menin lähemmäs. Alkoholin haju miehessä oli voimakas, joten arvelin hänen nukkuvan humalaansa pois. Koska lepopaikka vaikutti niin omituiselta, jäin kuitenkin hetkeksi seurailemaan josko mies kohta tokenisi, vaikkei olkapäästä nykiminen kovin lupaavaa tulosta antanutkaan.

Yllättävän pian mies kuitenkin havahtui ja vääntäytyi istualleen. "Mites minä tänne olen joutunut?" ihmetteli hän itsekin. Jututin häntä vähän saadakseni varmistuksen että kysymys on vain nautitusta itkuliemestä. Itkuinen hän nimittäin oli, ja kohta selvisi itkun syykin: "Sanoivat että lauantaina tulee maailmanloppu!" Itse en ollut moista uutista kuullutkaan, mutta hänelle se oli aiheuttanut suuren ahdistuksen. En oikein osannut muuta sanoa kuin että "En kyllä usko että tulee." Kerroin uskovani että kukaan muu kuin Jumala ei tiedä milloin maailmanloppu tulee, joten ei kannata ennustuksia uskoa. Jatkaessani matkaa totesin vielä varmemmaksi vakuudeksi, että vaikka maailmanloppu joskus tuleekin niin ei sitä tarvitse juuri tänään surra, meidän pitää vain elää tätä päivää niin hyvin kuin osaamme. En tiedä kuinka paljon se häntä lohdutti, mutta ainakin vilkutimme toisillemme ihan iloisesti.

Helatorstain tekstissä Apostolien tekojen alussa opetuslapset kyselevät Jeesukselta, onko nyt tullut "se aika" Ja mitä Jeesus vastaa? "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut." Ei meidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä. Ei syntymämme aikaa, ei kuolemamme hetkeä, ei maailmanlopun päivää eli kristittyjen sanoin sitä päivää, kun Jeesus tulee takaisin ja luodaan uusi taivas ja uusi maa. Riittää, kun Jumala tietää ne ajat ja hetket.

Eräässä vanhassa tarinassa nuori mies haluaa itselleen koko maailman viisauden. Hän menee viisaimman tuntemansa miehen luokse sitä kysymään. Viisas vanhus vie nuoren miehen suureen, kauniiseen kartanoon, jossa on juhlat ja paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Kartanon suuressa salissa vanhus antaa nuorukaiselle lusikan, johon hän tiputtaa kolme tilkkaa öljyä ja sanoo: "Mene nyt ja kierrä koko tämä kartano, kaikki sen huoneet, ja kerro sitten mitä näit." Nuori mies lähtee kierrokselle ja on palattuaan pakahtua kaikesta kiehtovasta, mitä hän on nähnyt. Vanhus kuuntelee ja kysyy sitten: "Mutta missä öljysi on?" Nuorukainen on hämmentynyt ja häpeissään: hän on unohtanut koko lusikan katsellessaan ja kuunnellessaan kartanon elämää. Vanhus tiputtaa lusikkaan uudet kolme tilkkaa ja kehottaa nuorukaista menemään uudelle kierrokselle. Tällä kertaa jokaisen öljypisara on tallella nuorukaisen palatessa, mutta kun vanhus kysyy mitä nuori mies kulkiessaan näki, tämä ei muista nähneensä mitään. Hänhän varjeli koko ajan lusikkaansa. Ja vanhus sanoo: "Niinpä niin, poikani. Koko maailman viisaus onkin siinä, että kuljet elämässä siten, että osaat nähdä, kuulla ja iloita niistä lahjoista, joita ympärilläsi on - ja muistat suojella sitä, mitä sinulle on annettu."

On Jumalan suurta viisautta ettei meidän tarvitse tietää aikoja eikä hetkiä, jotka panevat elämällemme piirit. Riittää kun me elämme tänään, huomaamme ihmeet ympärillämme ja iloitsemme niistä - sekä muistamme varjella sitä, mitä meille on vastuullemme annettu.