Muuttoahdistusta
Vietin reilut kaksi viikkoa iloista lomaa Itä-Suomessa. Loma oli mukava, ja sen jälkeen oli ihana palata kotiin. Pikku hiljaa alkaa mieleen kuitenkin hiipiä jo tietoisuus siitä, että elokuun lopussa neljän vuoden putki Virossa katkeaa neljäksi kuukaudeksi ja edessä on väliaikainen muutto Suomeen. Samalla annan tämän asunnon pois.
Olen pyrkinyt ajattelemaan tuota tosiasiaa mahdollisimman vähän, koska siihen liittyy niin paljon ahdistusta, mutta nyt taitaa olla kaikkien edun mukaista että vähän ajattelisinkin. Muuten tulee liian kiire. Varsinkin kun kuulin, että uudet asukkaat muuttavat tähän asuntoon heti minun lähdettyäni.
Tämä muutto on hiukan haasteellisempi siksi, että en muuta mihinkään tiettyyn osoitteeseen kimpsuineni ja kampsuineni. Yritän juuri miettiä, mitkä tavaroistani on hajasijoitettava ja minne, ja mitä on pakko ottaa mukaan. Vielä en tiedä, mihin ja millaiseen asuntoon tammikuussa palaan.
Tästä luopumisosasta minä en elämässä oikein tykkää. Mutta kai se on vain opittava kun ei siitä eroonkaan pääse. Silti pidätän itselläni oikeuden muutto- ja muutosahdistukseen - se on myös elämän merkki.