TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Nyt seimellesi seisahdan...

Marraskuun lopulla sain jälleen touhuta seimiprojektin parissa. Tänä vuonna teimme uudet hahmot, ja pyhän perheen lisäksi katsoja näkee myös paimenet, heille ilosanomaa kuuluttavat enkelit ja taustalla itämaan tietäjät, jotka ovat aloittaneet vaelluksensa kohti tähteä. Seimen paikka muuttui myös, Harju -kadun asemesta seimi sijaitsee Tallinnan Jaanin kirkon vieressä. Siitä kulkee päivittäin ohi suuri joukko kaupunkilaisia, ja toivomme että seimi voisi olemassaolollaan julistaa heille sanomaa Jumalasta, joka tuli alas taivaasta ihmisten keskelle, että me voisimme oppia tuntemaan hänet ja löytää rauhan ja sovinnon hänen ja toistemme kanssa.

Seimen piti olla valmis ensimmäisenä adventtina, ja olimme sopineet majan paikalle tuonnin ja asetelman teon lauantaille. Siitä tuli pitkä päivä raikkaassa ulkoilmassa. Majan paikalleen
asettelu, sähkötyöt ja hälytysjärjestelmän asentaminen veivät oman aikansa, ja siinä välissä
me yritimme saada hahmot paikalleen. Onneksi Taivaan Isä lähetti juuri oikeat ihmiset apuun, ja työ sujui hyvin. Se oli kuin palapelin kokoamista: Maria, Joosef, Jeesus-lapsi ja paimenet olivat asuneet jo hetken minun olohuoneessani, jossa niitä yhden nuoren käsityöopiskelijan kanssa muotoilimme. Lampaat tulivat Saarenmaalta, tähti Savonlinnasta kummitädiltäni, tähden lamppu äidin ja isän mukana Puumalasta, heinät Sakusta, taustakangas maalattiin valmiiksi Tartossa, seimi rakennettiin paikan päällä...ja nyt oli aika tehdä kaikesta kokonaisuus. Aikaa se vei, mutta hieman ennen puoli yhtä yöllä nostimme lasit asetelman eteen ja pyysimme Taivaan Isän siunausta tuolle Beetlehemin majalle. Kiitosmieli valtaa minut joka kerta, kun kuljen seimen ohi.

Joka vuosi joku aina kysyy meiltä, tarvitseeko sitä seimeä nyt välttämättä tehdä, onko se nyt niin tarpeellinen. Minulle riittävä vastaus on tapahtuma tuolta samalta "seimilauantailta": Eräällä kaupungin työntekijällä oli päivän joulutori- ja seimipuuhissa lapset mukana. Illalla, kun he jälleen tulivat käymään seimellä, neljävuotias tyttö kysyi, että "miksi te laitoitte tuon vauvan tuohon ja nuo lampaat?" Kysyin, onko hän kuullut että joulu on Jeesuksen syntymäpäivä. Ei ollut kuullut. Sitten kerroin hänelle, kuinka sellaisessa kirjassa kuin Raamattu kerrotaan, että jouluna syntyi maailman kuningas, Jumalan poika. Tyttö istua nökötti polvellani ja kuunteli. Kun pääsin joulukertomuksen loppuun, hän kysyi: "Ja mitä sitten tapahtui?" niin monta kertaa, että päädyimme jo apostolien tekojen tapahtumiin. Kun sitten hetkeksi kävin etsimässä autosta tarvikkeita lamppujen asentamiseen, tyttö tuli perässäni ja sanoi:"Minä haluan että kerrot minulle uudestaan sen tarinan alusta asti, niin että ollaan tuolla (seimen) edessä ja minä istun sylissä ja sinä kerrot". Ja niin tehtiin. En tiedä tuliko siitä kotona vielä keskustelua, enkä sitäkään kuinka ymmärrettävästi osasin selittää neljävuotiaalle Jeesuksen merkitystä. Mutta minussa tuo hetki herätti rukouksen siitä, että yhä useampi vanhempi - niin Virossa kuin Suomessakin - uskaltaisi kertoa lapselleen joulun Suuresta Sanomasta. Vaikka sitten seimiasetelman rohkaisemana.