Ohhoh...
...onpa päässyt vierähtämään paljon aikaa edellisestä merkinnästä. Nolo juttu, pahoittelen! Elokuu oli sellaista lentoa, että kirjoittaminen jäi. Nyt yritän parantaa tapani ja palata entiseen melkein kerran viikossa -rytmiin.
Kirkon nuorisopäivät pidettiin Pilistveressä. Päävastuu ohjelmasta oli nuorten aikuisten harteilla, ja se näkyi. Enimmäkseen positiivisella tavalla. Palaute on ollut todella hyvää. Mikä voisikaan olla parempi palaute kristillisestä nuorten tapahtumasta kuin se, että nuoret kertovat saaneensa päiviltä rohkeutta elää avoimesti kristittynä omassa arjessaan?
Nuorisopäivien jälkeen matkustin heti lähetyskurssille Helsinkiin. Viiden päivän aikana perehdyimme Lutherin teologiaan ja missiologiaan. Se oli mielenkiintoista, vaikka univaje vähän painoikin. Illat käytin todella tehokkaasti nukkumiseen!
Sitten olikin enää viikko Tallinnan elämää jäljellä. Juhlimme töissä kollegan 60 -vuotispäiviä ja minun 'läksiäisiäni', ja sitten koitti kova arki: Muutto oli edessä. Varsinainen muuttaminen ensin vanhasta asunnosta varastoon ja sitten varastosta uuteen asuntoon sujui hyvin monien ystävien avustuksella, mutta se pakkaaminen...Se on hirmuista. Mihin sitä ihminen oikeasti tarvitsee niin paljon tavaraa, ja miksi sitä oikein kertyy niin paljon, minä vain kysyn?!? Ilmeisesti on todellakin niin, että 'loodus tühja kohta ei salli' eli vapaasti suomennettuna tyhjä tila on luonnonvastainen tila...
Maanantai-iltana saavuin sitten lopulta Suomeen. Paluuloma oli alkanut. Tätä paluulomaa käytän nyt teologian opintojen käynnistelemiseen Helsingin yliopistossa. Kyllä tuossa yliopistoelämässä riittääkin ihmettelemistä - katsotaan nyt kuinka minun siellä oikein käy. Kertaakaan en ole vielä kokonaan eksynyt, pidettäköön sitä positiivisena merkkinä...
Syksy pitää sisällään siis paljon muutoksia. En vielä oikein tiedä miten tämä tästä etenee ja mitä tästä kaikesta ajattelen, mutta uuden kynnyksellä nousee mieleeni lausahdus, jonka jossakin näin: 'Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä.'