TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Rengasmatkalla Virossa

Minulla oli ilo viettää viikonloppu Helsingin ja Espoon hiippakuntien lähetysseminaarilaisten kanssa täällä Marian maalla. Perjantaina vierailimme Pilistveren seurakunnassa, lauantaina Tarton Paavalin seurakunnassa sekä Helmen seurakunnassa ja tänään sunnuntaina vietimme perhemessua Viljandin Jaanin seurakuntalaisten kanssa. Kotiin tultua päällimmäisenä oli kiitosmieli yhteisestä matkasta.

Minua kosketti se rakkaus, jolla matkalaiset, seurakuntien lähetyssihteerit, lähetyspapit ja lähetystyön vapaaehtoiset suhtautuivat seurakuntiin ja niiden työhön. Aito kiinnostus ja myötäeläminen seurakuntien elämää, työtä ja työntekijöitä kohtaan välittyi heistä vahvasti. Iloitsin siitä valtavasti ja uskon, että tuo kiinnostus välittyi myös noiden seurakuntien papeille, joita kohtasimme.

Yhteys kantaa. Vaikka moni joutuu tekemään työtä melko yksin, erityisesti täällä Viron kirkossa mutta myös Suomessa, yhdistää meitä koko ajan näkymätön side. Rukouksin voimme tukea toisiamme ja pyytää, että Jumala lähettäisi henkensä vahvistamaan työtovereitamme. Onneksi tuo näkymätön side muuttuu ajoittain myös nähtäväksi kohtaamisten muodossa. Innostus tarttuu, yhteinen näky vahvistaa ja toisten tuki luo toivoa ja luottamusta. Lähetystyössä kukaan ei ole yksityisyrittäjä - onneksi. 

Toinen ilonaihe matkalla oli kohtaamistamme papeista välittynyt luottamus. Luottamus siihen, että vaikka työtä on paljon, työntekijöitä vähän ja seurakunnat pieniä, niin kyllä tämä tästä, meistä pidetään huolta. Kaikki, niin me itse kuin meidän työmme, seurakuntalaisetkin, on loppujen lopuksi korkeemmas käres. Ehkä se tunne korostuu oloissa, joissa resurssit ovat todella rajallisia - mutta hyvä oppi se on meille kaikille. Tämän päivän tunnussana tuntui sopivan näihin tunnelmiin erityisen hyvin.
Toisen Timoteuksen kirjeen alussa Paavali kirjoittaa: "...En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti." (2. Tim. 1:12)

Tuota päivää odotellessa on hyvä lähteä luottavaisin mielin uuteen viikkoon.