TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Säilömistä

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Se tarkoittaa myös sitä, että on elonkorjuun aika. Kyläreissuilta annetaan mukaan omenoita, kurkkuja, luumuja ja muita puutarhan antimia. Facebookissa yksi jos toinenkin kertoo aina välillä pitäneensä säilömispäivän: omenamehua, suolakurkkuja, hilloja, paprika-sipulisäilykettä, marinoituja sieniä...toinen toistaan maittavammat herkut löytävät tiensä purkkeihin ja purnukoihin talven varalle, merkiksi ja muistoksi siitä, että kesä todella vierailee meillä pohjolassa.

Minäkin olen säilönyt. Tosin en syötäviä, vaan sellaisia asioita joista Raamatussa sanotaan, että hän "kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä". Viime viikon aikana tapasin mission puitteissa järjestetyissä tapahtumissa paljon lapsia. Läänemaan pikkukylissä kutsuimme lapsia lastentapahtumiin ja kirkkoseikkailuihin. Ihmettelimme Jumalan luomistyötä ja kirkkorakennuksia, pohdimme yhdessä keitä ja millaisia Jumala ja Jeesus ovat, syvennyimme urkujen salaisuuksiin ja ratkoimme arvoitusta siitä, mitä ja millaisia ovat kirkon aarteet. Lapsia oli yksivuotiaista murrosikäisiin saakka, ja oli hämmentävää ja ilahduttavaa huomata kuinka jokainen omalla tavallaan aisti kirkon erityislaatuisuutta.

Joskus aikuiset pelkäävät, että lapset eivät osaa käyttäytyä kirkossa ja jotenkin häiritsevät sen erityislaatuisuutta, jota me oppineesti nimitämme pyhyydeksi. Sydämeeni säilötyt muistot kertovat, että lapset ja lasten kaltaiset vasta pyhyyttä tajuavatkin. Kun ekaluokkalainen kuiskaa minulle urkuparvella silmät säteillen: "On niin mahtavaa laulaa yhdessä!", tai kun neljävuotias kysyy kuoropenkiltä Jeesuksen kuvaa katsellessaan: "Laulavatko ne hänelle?", tai kun kuudesluokkalainen sytyttää rukouskynttilän ja varjelee sen hentoa liekkiä kämmenillään täysin hievahtamatta, on niissä hetkissä läsnä Pyhä. Niitä hetkiä ei voi selittää. Ne voi vain tajuta ja kätkeä sydämeensä synkempien hetkien varalle, merkiksi ja muistoksi siitä, että taivas todella vierailee meillä maan päällä. Kiitän säilömistäni hetkistä ja rukoilen, että sama Pyhä varjelisi noita lapsia armollaan.