TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä

Supersankareista

Pohdimme Tallinnan suomalaisen koulun uskontotunnilla sankaruutta. Kolmas- ja neljäsluokkalaisten kokoama lista supersankareista oli minulle monin paikoin täysin tuntematon. Vampyyrit valloittivat top 12 joukossa monta sijaa, Teräsmiestä ei muistanut enää kukaan ja Tarzaninkin jouduin itse lisäämään luetteloon.

Mikä sitten tekee jostakusta supersankarin? Sekö, että kykenee tappamaan ja tuhoamaan? Mietteitä oli erilaisia, mutta vahvasti esillä oli ajatus että tappamiseen voivat kyetä loppujen lopuksi kaikki, niin että se ei ole itsessään mitenkään sankarillista. Sen sijaan omasta hyvästä luopuminen toisten parhaaksi tai jopa uhrautuminen toisten puolesta onkin jo paljon vaikeampi juttu eikä usein onnistu muilta kuin sankareilta. Minusta se kuulosti aika loogiselta. Samalla olin onnellinen noista kommenteista. Luin nimittäin joskus, että jonkin verran ennen toista maailmansotaa suosituimmat sankarihahmot Euroopassa olivat hyvin yksinvaltaisia, suorastaan despoottisia ja erittäin voimakkaita, lähes yli-ihmisiä vailla empatian aiheuttamaa heikkoutta. Liekö sitten ihme, että valtaan pääsivät ne jotka pääsivät.

Tuon keskustelun jälkeen ajattelin koostaa luettelon niistä supersankareista, joita olen omassa elämässäni kohdannut. Ihan vain siksi, että osaisin olla heistä kiitollinen. Ja muistuttaakseni itselleni mikä on se voima, joka oikeassa elämässä synnyttää sankaritekoja. Harvoin sitä lausutaan ääneen, mutta pääasia että me, sinä ja minä tiedämme mikä sen oikea nimi on.