Syysmietteitä
Olin viikonloppuna vanhempien luona maalla. Sain huvitella kaivamalla perunaa, poimimalla puolukoita, soutamalla peilityynellä Saimaalla ja saunomalla syksyn viimeisiä löylyjä ja uinteja rantasaunassa. Varsinaista luksusta. Sääkin oli hieno.
Se oli hoitavaa luonnon helmassa olemista. Sitä ennen tallasin kaksi viikkoa melkein päivittäin Helsingin katuja, roskilla peitettyä asfalttia. Sen jälkeen katselin asemien liepeillä aikaansa kuluttavaa nuorisoa ja mietin, millaista mahtaa heidän elämänsä olla. Pääsevätkö he koskaan viettämään samanlaista maalaisviikonloppua? Olisiko sellainen heille nautinto vai rangaistus?
Ennen vanhaan koululaitoksessa tunnettiin sellainen asia kuin perunannostoloma. Itse muistan, kuinka syksyinen taksvärkkipäivä oli meillä usein perunannostopäivä. Ja muistan senkin, kuinka talkoilla keräsimme puolukoita koulun keittiöön, että olisi puolukkasurvosta mitä syödä maksalaatikon, maksapihvien ja kaalilaatikon kanssa. Ne olivat kaikki tavallisia, koulun arkeen liittyviä asioita. Monta kertaa olen mielessäni siunannut myös sitä opettajaa, joka ehtymättömällä innolla vei meitä linturetkille koulua ympäröiviin metsiin, opetti tunnistamaan eläimiä, niiden jälkiä ja ääntelyä. Silloin se ei aina niin kovin innostavalta tuntunut, mutta myöhemmin olen oppinut tuotakin taitoa arvostamaan. Meidät opetettiin kuuntelemaan, katselemaan, tuntemaan ja arvostamaan luontoa. Sekä kotona että koulussa.
Kerrotaan, että tänä päivänä Englannissa lapset ja Suomessa varusmiehet eivät osaa kuoria perunoita, koska kukaan ei enää kotona keitä kuoriperunoita. Väittävät, että se ihan tosiaan on niin. Samoin väitetään, etteivät kaikki lapset tunnista enää perunaa sen nähdessään, koska oikea, kokonainen peruna näyttää niin kovin erilaiselta kuin ranskalaiset perunat. En tiedä uskonko. En halua uskoa. Se kuulostaa liian vaaralliselta. Jos ihmiskunta kadottaa yhteyden luontoon, tuhoamme tämän planeetan vieläkin nopeammin kuin miltä nyt vaikuttaa. Sen ei saa antaa tapahtua. Niinpä, ihmiset, pyydän - pelastakaa maapallo: tutustuttakaa ainakin omassa elinpiirissänne olevat lapset luontoon - muutenkin kuin television ja internetin vällityksellä. Ainakin perunaan.