Tapahtui koulussa...
Minulla on etuoikeus käydä kerran kuussa pitämässä päivänavaus Tallinnan suomalaisella koululla. Tiistaiaamuna kerroin tarinan miehestä, joka voitti arpajaisissa Karibian risteilyn. Miehen suuri huoli oli se, kuinka hän selviää kolmen viikon risteilystä, kun ei ole varaa syödä laivan kalliissa ravintoloissa. Hän ratkaisi asian ottamalla mukaan paljon näkkileipää ja tölkkipapuja. Matka meni muuten hienosti, mutta aina iltaisin, kun kanssamatkustajat menivät ravintolaan syömään, järsi arpajaisvoittaja hytissä yksin eväitään. Ankeaahan se oli. Risteilyn toiseksi viimeisenä iltana mies sitten keräsi kaikki pennosensa ja päätti, että hän edes kerran nauttii seurasta, elävästä musiikista ja ilmapiiristä laivan ravintolassa. Kai rahat edes johonkin riittäisivät. Välttääkseen kiusallista tilannetta hän kuitenkin pyysi tarjoilijalta ruokalistaa, että voisi silmäillä hintoja etukäteen. Tarjoilija katsoi miestä ihmetellen ja sanoi: 'Mutta hyvä herra, ettehän te tarvitse rahaa. Tämä kaikki kuuluu risteilyn hintaan!'
Oppilaat elivät tarinassa vahvasti mukana. Kun kysyin, mitä tästä tarinasta opimme, sanoi eräs suuremmista pojista heti: 'Että se oli tyhmä jätkä!' Tuota lausetta olen miettinyt pitkin viikkoa.
Itse nimittäin liitän tuon tarinan rukoukseen. Että luodessaan meidät Jumala on antanut meille lahjan, elämän. Sen varrella tulee vastaan sekä kurjia että mukavia yllätyksiä. Mutta mikä tärkeintä, Luoja ei paiskannut meitä tänne oman onnemme nojaan. Tässäkin 'arpajaisvoitossa' kaikki kuuluu - anteeksi onneton kielikuva - 'risteilyn' hintaan - myös ruokailut. Jumala haluaa ruokkia ja vahvistaa meitä yhteydellä ja yhteydessä häneen. Rukouksella, Sanalla, hiljaisuudella. Usein me puhumme rukouksesta viimeisenä oljenkortena, joka otetaan esille vasta silloin kun tilanne on jo tosi paha. Hyvä että se silloin tulee mieleen - mutta eihän rukous vain sitä ole. Rukous on jotain, minkä varassa voi aamunsa aloittaa, iltansa päättää ja kohdata kaiken siinä välissä.
Tälläkin kertaa päivänavauksessa kävi niin, että itse opin hyvän läksyn. Viime päivien kysymykseni itselleni on ollut: 'Olenko minä tänään niin tyhmä jätkä, että jätän tuon ruokailun väliin?