Lauantai 19. toukokuuta. Nimipäivää viettää Emilia, Emma, Emmi, Milla, Milja, Milka, Amalia, Emilia, Emma, Amalia, Mili
Rss Sivukartta

Tohuvabohu

Kevät on viheriöittänyt luonnon, tuonut muuttolinnut takaisin ja virkistänyt valollaan ihmiset. Kaikki muu tuntuu vilkastuneen, mutta minun älyllinen toimintani on hidastunut. Ainakin tuntuu siltä, että viimeiseen kuukauteen päähäni ei ole mahtunut yhtään ainoaa ajatusta. Olisi tietysti helppo syyttää moisesta allergiaoireita, mutta ilmeisesti kyse on kuitenkin siitä että mietteet pyörivät niin monen kysymyksen parissa että tuntuu hankalalta keskittyä yhteen tiettyyn asiaan. Siitä johtuu ehkä tämä pidempi tauko kirjoittamisessakin. Luova työ on vaikeaa kun päässä vallitsee sekamelska.

Sekamelskan keskellä mieleeni tuli Raamatun luomiskertomus. Tai oikeastaan sen alku: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet ja ja Jumalan henki liikkui vetten yllä." (1. Moos. 1:1 - 2) Vanhan Testamentin luennolla opin, että tuo "autio ja tyhjä" tulee heprean kielen sanasta "tohuvavohu", joka voidaan kääntää joko niin, että ei ole yhtään mitään tai sitten niin, että on ihan vallan mahdoton sekamelska. Jostain ihmeen syystä tuo sama sana on tullut viron kieleen muodossa "tohuvabohu", jossa sitä käytetään ilmaisemaan juuri hirmuista sekamelskaa. Sanan tietävät täällä kaikki, sen alkuperää ei juuri kukaan.

Minulle on ollut lohdullinen ajatus, että Jumala otti juuri sen tyhjyyden sekamelskan, tohuvabohun ja teki siitä jotakin, jota katsoessaan "Jumala näki, että niin oli hyvä." Hän sai aikaan sen, että sekamelska muuttui järjestykseksi. Jumala on järjestyksen jumala.

Uskon, että sama luominen jatkuu edelleen. Uskon, että jos sekamelskani keskellä tajuan rauhoittua, antaa Jumalan tehdä työtään ja katsoa elämääni yhdessä Hänen kanssaan, alan itsekin nähdä asioissa järjestystä. Ja silloinkin, kun minä vielä järjestystä en näe, Jumalalla on se jo olemassa. Rauhan Ruhtinas on nimensä veroinen.

Kommentoi tätä kirjoitusta