Tunnelmasta toiseen
Veljeni opetti minulle taannoin mielenkiintoisen sanonnan: 'Ilma on kuin morsian - ei järin kaunis mutta sitäkin oikukkaampi'. Tuo sanonta käy todella hyvin tämänpäiväiseen säähän, mutta myös kuluneen viikon tunnelmiin.
Suomessa koulut lopettelevat kevätlukukauttaan, ja erilaisia valmistujaisia ja lakkiaisia ja kevätjuhlia on pilvin pimein. Täällä - eurooppalaiseen tyyliin - vielä tehdään viimeisiä kokeita ja tenttejä ja käydään ihan koulussakin. Opiskelijoilla on vielä todella kiire, ennen kuin juhannuksen maissa on aika hengähtää.
Näihin aikoihin on kuitenkin aika lopetella seurakunnan lasten ja nuorten säännöllistä toimintaa. Kevätkauden viimeinen ESIK sekä nuortenilta Soffa ovat ohi, Kaarlin seurakunnan nuorten raamattupiiri lähti kesälomalle viime viikolla ja tänään on Pühavaimun seurakunnan nuorteniltojen päätös. Viime viikonloppuna olin auttamassa Läänemaan rovastikunnan lastenpäivässä, joka oli samalla seurakuntien lapsityön kevätkauden päätös.
Mielenkiintoista on ollut vertailla omia olojaan eri 'päättäjäisten' jälkeen: Mikä loppui iloisissa, mikä rauhallisissa, mikä rauhattomissa tunnelmissa - ja mitä tällä kaudella on saavutettu, mihin on päästy, mikä on muuttunut?
Minulle näissä kaikissa lopettamisissa on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: Syksyllä minä olen joukosta poissa. 2 x 24 kukauden työjakso päättyy elokuussa, ja syksyn olen kausilomalla, seurakuntavierailuilla ja lähtölomalla Suomessa. Toiveena ja suunnitelmana on tulla takaisin taas tammikuussa 2010. Poissaoloaika täältä on siis lyhyt, mutta silti se on selkeästi yhden asian loppu ja toisen alku.
Alut ja loput kietoutuvatkin jännittävällä tavalla toisiinsa: On helpompi lopettaa jotain kun tietää, mitä seuraavaksi alkaa. On helpompi lopettaa jotain, kun on saavutettu asetetut päämäärät. On helpompi aloittaa jotakin, kun ensin on lopetettu kunnolla jotakin muuta. Joskus alku on lopun alkua ja toisen kerran loppu taas on alku jollekin uudelle. Onneksi kaikissa näissä vaihettelevissa tunnelmissa mukana on myös Hän, joka on itse alku ja loppu.
Kommentit
9.6.2009 klo 11:29:24
odotus kirjoittaa
Niin kaikella on aikansa,on aika istuttaa ja repiä,on turvallista kun Jeesus saa olla matka kumpppani.Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme,tuntui miltä tahansa. On päiviä pilvisiä ja aurikoisia,tunteet menee ja tulee,mutta Herran Sana pysyy.Voi kun aina osaisi luottaa,Jumalan johdatukseen ja luottaa, että Hän vie askel,askeleelta eteenpäin.
Hyvää alkanutta kesää kaikille.