Uskonnonvapautta ja vapautta uskonnosta
Olen tänä syksynä kuulostellut keskustelua koulun uskonnonopetuksesta ja uskonnon asemasta koulussa noin yleensä. Viimeeksi asia oli tapetilla torstaina, kun Itä-Savossa kerrottiin Italiassa asuvasta suomalaisnaisesta, joka vaati krusifiksien poistamista koulusta. Kiista oli lopulta viety EUn ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ratkaisi asian naisen hyväksi. Hänelle määrättiin maksettavaksi korvausta 5000 euroa.
En tunne tapausta tuota yhtä artikkelia enempää, mutta ensimmäinen ajatus, joka minulle jutun luettuani tuli oli, että nyt suomalaiset ovat siis onnistuneet viemään jotain muutakin maailmankartalle kuin vain saunan, sisun ja Nokian: Enää ei tarvitsekaan olla ’maassa maan tavalla’. Voi aivan rauhassa asua toisessa maassa, vieraan kulttuurin keskellä, ja jos sikäläiset tavat eivät miellytä, voi alkaa vaatia paikallisia muuttumaan ja muuttamaan kulttuuriaan. Tehtiin sitä ennenkin, mutta silloin sitä kutsuttiin kolonialismiksi.
Usein minusta tuntuu siltä, että uskonnonvapautta, eli jokaisen ihmisen vapautta uskoa mihin haluaa ja harjoittaa vapaasti omaa uskontoaan tulkitaan meillä niin, että kaiken ja kaikkien pitäisi saada olla vapaita kaikesta uskosta ja uskonnosta. Meillä vallitsee vapaan kasvatuksen toinen tuleminen, mikä tarkoittaa sitä, että moniarvoisessa yhteiskunnassa kaikille vaikutteille pitää olla avoin, ja lasten täytyy saada kasvaa vapaasti ja lopulta itse valita, mikä heille on hyvä. Tosin näyttää siltä, että ainoa vaikute, jolle ei saa olla avoin on uskonto. Kun seuraan noita älyttömyyksiin vietyjä ehdotuksia mm. siitä, että suvivirrestä täytyy tehdä ‚neutraali’ suvilaulu jne, mieleeni nousevat väistämättä entisen Neuvostoliiton tavat: Täysin samalla systeemillä rippikoululeirien tilalle luotiin puskaleirit, nuorten leirit, joissa aikuistumisriitin tapainen muoto jäi mutta sisältö muuttui. Samalla katosi kokonaan mahdollisuus käydä rippikoululeiri. Tekee mieli huutaa, että ”Herätkää, te näennäisen ajattelunvapauden puolustajat! Menkää ja katsokaa, kuinka onnellisia ja vapaita ovat ihmiset entisen rautaesiripun takaisissa maissa, joissa vuosikymmeniä opetettiin tuota vapautta uskonnosta.” On siellä paljon onnellisuuttakin, mutta kurkistus pinnan alle näyttää, että rahan hallitsemassa kovassa yhteiskunnassa ihmiset etsivät jotakin, mihin uskoa tai mihin turvautua, ja noidat, shamaanit ja selvännäkijät ovat erittäin suosittuja.
Milloin me lopulta uskallamme myöntää sen, että ihminen on uskonnollinen ihminen, homo religiosus? Ihminen vain on rakennettu niin, että uskoo aina johonkin. Jos ei muuhun, niin itseensä. Ja se ’vika’ ei parane sillä, että siitä vaietaan. Se on yhtä luonnollinen asia kuin se, että ihminen kommunikoi jollakin kielellä. Me opetamme lapsillekin äidinkieltä, ja monia muitakin kieliä sen lisäksi. Emme me sano, että ”ei opeteta tuolle vauvalle mitään kieltä, antaa sen sitten aikuisena valita, mitä kieltä se haluaa puhua”. Sellaisesta kasvatuksesta vanhemmat joutuisivat varmaan syytteeseen lapsen hyvinvoinnin laiminlyömisestä. Samanlainen laiminlyönti on se, jos me emme anna lapsillemme välineitä etsiä uskontoa. Jos emme anna tietoa uskonnoista, emmekä opeta heille mitä usko tai uskonnon harjoittaminen tarkoittaa. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, ja silloin on parasta että tikanpoika myös tietää, millaisia puita metsässä kasvaa - ja osaa ja uskaltaa etsiä omansa..
Kommentit
3.11.2010 klo 10:21:10
kirjoittaa
kkaJSWUGXDUIFG
3.11.2010 klo 10:19:35
kirjoittaa
moro jag ärm mahtava because jag är the bäst of this maailma .. jag want to yhdityä in the kirkko. jag är in the hiippikunta koska me är the hiippikunta boss. i am siiri if you dont tiiä minnuuuu yor are then relly tyhmä..