TapahtumatJumalanpalveluksetRukouspyynnötDiakoniatyöMusiikkiLapsilleVarhaisnuorilleNuorille ja varhaisnuorilleKehitysvammaisillePerheilleMiehillePariskunnilleAikuisilleKansainvälinen vastuuMikon blogiTitan blogiTiedotus ja viestintä
Viisi leipää ja kaksi kalaa
Viime viikon aikana sain tuntea pariinkin otteeseen sen, kuinka Jumala kykenee kantamaan tilanteessa, jossa omat konstit ovat loppuneet jo aikaa sitten. Tosin Viro on aina ennenkin ollut minulle maa, jossa joudun tekemään asioita joita oikeasti en osaa. Koska olen perimmäiseltä luonteeltani perfektionisti, on tähän 'teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää' -asenteeseen suostuminen ottanut koville. Mutta elämä on opettanut pelaamaan niillä korteilla, jotka juuri sillä hetkellä kädessä ovat. Selviämisen kokemukset ovat olleet huikeita. Ensimmäinen kerta näissä viime viikon oppitunneissa oli perjantaina. Lähdin Saarijärven seurakunnan nuorten ja heidän ohjaajiensa kanssa Imastun koulukotiin vierailulle. En ollut itsekään käynyt siellä aikaisemmin, yhteyshenkilönämme oli paikallinen pappi, joka tekee koulukodin kanssa yhteistyötä. Mennessämme sinne tiesin vain, että koulukodissa asuu ja opiskelee vammaisia lapsia, ja meillä on yhteistä aikaa suuressa salissa noin puolitoista tuntia. Minä olin juontajan ja tulkin roolissa. Kuinka ollakaan, juttua riitti, Saarijärven nuoret lauloivat kauniisti, ja koulukodin oppilaat vastasivat samalla mitalla. Meidät otettiin ilolla vastaan, kohtaaminen ja mielenkiinto oli aitoa, ja yhteisestä ajastamme tuli laulun ja hyvän sanoman juhla, joka jäi takuulla monille meistä pitkäksi aikaa mieleen.
Toinen kerta oli lauantai-iltana. Nuorten syysseminaarin päivän päätti Emmauksen messu, jonka kantavana osana on musiikki. En ollut löytänyt messuun yhtään ainutta säestäjää, ja päätin ottaa riskin. Messua edeltävän konsertin päätyttyä kysyin paikalla olijoilta, kuka soittaa jotakin instrumenttia. Messubändiin löytyi djemben soittaja, kitaristi, pianisti ja kaksi laulajaa. Vaikka minulla ei ollut monien sattumien ja oman tyhmyyteni takia edes kunnon nuotteja mukana, soittajat ja laulajat selvittivät tilanteen upeasti. Messusta tuli hieno yhteinen monien vapaaehtoisten toteuttama juhla.
Olen siis joutunut konkreettisesti viiden leivän ja kahden kalan tilanteeseen. Kun eväitä on vähän, mutta ne otetaan käyttöön ja rukoillaan niille siunausta, ne totisesti riittävät. Uskaltaisinko luottaa siihen tänäänkin?
Kommentit
12.6.2011 klo 22:55:42
kirjoittaa
Kiitos hurjan paljon vaikuttavasta kertomuksesta!
Meillä alkaa huomenna seurakunnassamme Kaupunkileiri, missä aiheena on Viisi leipää ja kaksi kalaa. Aion siellä jakaa kertomasi kokemuksen ja rohkaista lapsia luottamaan Jumalan huolenpitoon ja Hänen antamiensa lahjojen likoon laittamiseen muittenkin siunaukseksi!
terv. ent. mäntsäläläinen
12.6.2011 klo 22:47:27
kirjoittaa