Rovasti Päivi Laalo siirtyy eläkkeelle: Mäntsälän seurakunnassa on ollut hyvä tehdä työtä

Rovasti, leipäpappi Päivi Laalo on jäämässä pian eläkkeelle. Hänen lähtösaarnansa kuullaan tulevan sunnuntain messussa Mäntsälän kirkossa, ja messun päätyttyä hänen eläkkeelle siirtymistään juhlitaan seurakuntakeskuksessa.

”Virallisesti eläkepäivät alkavat lokakuun alussa, mutta säästettyjen lomien ja osa-aikaisuuden vuoksi työt käytännössä päättyvät kuitenkin jo helmikuun lopulla”, Päivi Laalo kertoo.

Satakunnasta kotoisin oleva rovasti ajattelee, että lapsena saadulla kristillisellä kasvatuksella on ollut iso merkitys hänen elämässään, samoin kuin isovanhempien arkisella kristillisyydellä ja elämäntavalla, josta näkyi luottamus ja turvautuminen Jumalaan.

”En muista isovanhempieni puhuneen meille lapsille Jumalasta, mutta sitäkin enemmän tiedän heidän puhuneen lapsista Jumalalle.”

Päivi Laalon lapsuudenperheeseen kuuluvat isovanhempien lisäksi vanhemmat ja nuorempi sisar.

”Lapsuusmuistoja on niin pyhäkoulusta, seurakunnan kerhosta kuin kuorostakin. Olin myös ahkera lukija. Kerran kirjaston täti joutui ojentamaan minua, kun kortistot olivat mennä sekaisin; ei olisi saanut palauttaa samana päivänä lainattuja kirjoja”, Päivi Laalo muistelee.

Rippikoulun jälkeen Päivi Laalo jäi mukaan Malmin seurakunnan nuorten toimintaan. Lukioaikana hänen ajatuksensa oli tulla isona ruotsin ja saksan kielten opettajaksi, mutta jostain syystä hän päätyi kuitenkin osallistumaan abikeväänä muiden esittelytilaisuuksien ohella myös teologisen tiedekunnan abi-infoon.

”Sen jälkeen oli vain yksi ajatus: tänne on päästävä! Muut vaihtoehdot haihtuivat taivaan tuuliin.”

Lehtorista papiksi

Ylioppilasvuoden syksyllä Päivi Laalo aloittikin opintonsa teologisessa tiedekunnassa, ja parin viimeisen opintovuoden aikana hän työskentelin samalla Malmin seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyössä osapäivätoimisesti.

”Aloittaessani opinnot – eikä vielä valmistuttuanikaan – ollut mahdollista päästä papin virkaan, eikä se ollutkaan oma tavoitteeni. Halusin seurakuntaan lehtoriksi ja näin myös kävi.”

Valmistuttuaan Päivi Laalo toimi seurakunnassa lehtorin virassa, vastuualueena nuoriso- ja rippikoulutyö.

”Lehtorin varsin laaja-alaiseksi osoittautunut toimenkuva ehkä hieman yllätti. Talouskoulusta olisi ollut paljon apua”, Päivi Laalo toteaa.

Siviilielämän muutosten myötä tie kulki kahdelle eri yläasteelle uskonnon tuntiopettajaksi. 25 viikkotuntia tarkoitti 650 oppilasta viikossa ja lisäksi luokanvalvojan tehtävät.

”Periaatteessa opettajan työ sujui hyvin, mutta en tuntenut työtä omakseni. Syy, miksi minut sinne johdatettiin, selvisi myöhemmin.”

Keväällä 1988 Suomessa vihittiin ensimmäiset naiset papeiksi.

”Asiaa oli puitu jo jonkin aikaa, ja olin itsekin joutunut miettimään, mitä ajattelisin papin työstä. Voisiko se ollakin minun paikkani?” Päivi Laalo kertoo pohtineensa.

”Koulukokemukseni ansiosta sain Järvenpään seurakunnasta papin viran, jonka pääasiallisena vastuualueena oli huolehtia seurakunnan yhteyksistä alueen kouluihin ja oppilaitoksiin. Tietenkin alkuun oli paljon uutta opittavaa, kuten kaikki toimitukset ja jumalanpalvelukset, mutta tunsin olevani oikeassa paikassa.”

Mäntsälän seurakuntaan

Melkein viisitoista vuotta vierähti Järvenpään seurakunnan palveluksessa, joista viimeiset vuodet diakoniatyön pappina. Vuonna 2004 Mäntsälässä avautui kappalaisen virka, jota Päivi Laalo haki ja johon hänet valittiin. Vastuualueena oli seurakunnan aikuis- ja lähetystyö.

”Edeltäjäni, Leena Repo, tuttavallisemmin Linta, perehdytti minut esimerkillisesti tehtävään ja hänen neuvonsa olivat kullan arvoisia monessa tilanteessa”, Päivi Laalo kiittelee.

”Onneksi hän on jaksanut eläkkeelläkin olla pitkään monessa mukana – vaikkapa niissä tilanteissa, kun jouduin tuottamaan pettymyksiä seurakuntalaisille, kun en ottanut kotitöinä tehtäviksi käsitöitä, joita minulle tarjottiin. Tämä osaltaan kertoo papin tehtävän laaja-alaisuudesta, mutta myös siitä, että työssä voi kukin hyvinkin erilaisilla lahjoilla ja vahvuuksilla palvella seurakuntaa.”

Vuosien aikana vastuualueet ovat vaihtuneet, ja viimeiset vuodet Päivi Laalo on toiminut diakoniapappina.

”Sururyhmien ohjaaminen on ollut yksi itselleni läheinen ja tärkeä työtehtävä, samoin hiljaisuuden retriittien ohjaaminen. Noin 10 vuoden ajan toimin myös Jukon luottamusmiehen tehtävässä.”

Rovastin mielestä Mäntsälän seurakunnassa on ollut hyvä tehdä työtä. Työtoverit ovat olleet vastuuntuntoisia, ammattitaitoisia ja luotettavia sekä toimintaedellytykset ovat olleet hyvällä tasolla.

”Mäntsäläläiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan, vuosien saatossa on syntynyt monia merkityksellisiä kohtaamisia, lyhyempiä ja pitempiä yhteisiä polkuja monien ihmisten kanssa. Kovin kiitollinen olen kaikista näistä. Erityiskiitoksen haluan kuitenkin lausua kaikista esirukouksista, joiden kannattelemana olen saanut työtä täällä tehdä.”

Papin työ on laaja-alaista

Erityisiä muistoja, tapahtumia ja hauskoja hetkiä nousee mieleen todella paljon. Yhteistä mieleen nouseville tapahtumille on se, että monia niistä on toteutettu yhdessä seurakuntalaisten kanssa.

”Alkuajoista mieleen nousevat lähetyksen syystorit, vappulounaat, myyjäiset ja alfa-kurssit. Kerran syystorilla oli myynnissä kasvattamani iso keltainen talvikurpitsa, joka painoi yli 50 kilogrammaa. Ostajan kanssa ahersimme melkoisesti, että saimme sen nostettua ja juuri ja juuri mahtumaan hänen autonsa takapenkille.”

Päivi Laalo katselee hyvin iloisena ja kiitollisena erilaisia toimintoja, joiden toteutumiseen hän on saanut olla osallisena Mäntsälässä.

”Näitä ovat vaikkapa messuryhmien perustaminen, lastenpaikan saaminen kirkkoon, surukahvila, taidenäyttelyt, leipäkurssit ja viimeisimpänä Mäntsälän historian ensimmäinen virsikaraoketilaisuus. Mikään näistä ei kuitenkaan olisi yksin onnistunut, mukana on aina ollut joukko sitoutuneita ja asiasta innostuneita työtovereita ja seurakuntalaisia.”

Carpe diem

Matkan varrella rovasti on oppinut tarttumaan hetkeen: Carpe diem!

”Minulle se tarkoittaa sitä, että tutustu niihin ihmisiin, joita kohtaat. Kutsu rohkeasti mukaan, jokaiselle löytyy paikka seurakunnasta.”

Jokaisen ihmisen elämästä jää jälki, joka pysyy niin kauan kuin on joku, joka sen muistaa.

”Kun meidän jälkemme kerran häviää, on yksi jälki, joka pysyy ja josta olen halunnut työssäni muistuttaa: ’Sama vanha ristinpuu, kaiken ylle kaareutuu. Risti vain, ei kestä mikään muu. Ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää. Risti vain, jäljelle jää.’

Lainaus on Pekka Simojoen Hymnistä.

Mäntsälän seurakunta toivottaa Päivi Laalolle onnellisia eläkevuosia ja kiittää haikeudella menneistä vuosista!