Oma taustani 

Minulla on perinteinen kanta avioliittokysymyksessä. Se tarkoittaa, että ajattelen avioliiton olevan miehen ja naisen välinen liitto. Se ei tarkoita, ettenkö hyväksyisi muunlaisia liittoja tai tapoja elää. Se ei tarkoita, että vihaan tai karsastan erilaisia ihmisiä. Kristittynä kutsumukseni on kunnioittaa jokaista ihmistä.
 

Tehtäväni kirkkoherrana 

Kirkkoherrana tehtäväni on johtaa seurakuntaa yhdessä kirkkoneuvoston kanssa kirkon lakien ja tunnustuksen mukaan. Näin olen luvannut, kun minut on asetettu kirkkoherran virkaan. Tehdessäni päätöksiä ja linjatessani asioita, en voi tehdä sitä vain omasta mielipiteestäni, muiden painostuksesta tai yleisestä mielipiteestä käsin. Minun tehtäväni on nähdä laajempia kokonaisuuksia. 
 

Sateenkaarimessut ja sateenkaarityö Mäntsälän seurakunnassa 

Aloimme joitakin vuosia sitten seurakunnassa keskustella sateenkaarimessun toteuttamisesta. Pitkään suhtauduin sateenkaarimessuun varauksellisesti, sillä ajattelen kaikkien olevan tervetulleita seurakunnan jokaiseen messuun ja tilaisuuteen. Käytyäni monia keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa päätin joustaa omassa ajatuksessani, jotta sateenkaarikristityt voisivat kokea olonsa turvalliseksi. Ymmärsin, että tämä olisi sateenkaarikristityille todella tärkeää. Tälläkin hetkellä seurakunnassamme tehdään sateenkaarityötä usealla eri sektorilla. 

Päätös sateenkaarimessun toteuttamisesta johti kovaan kritiikkiin ja arvosteluun. Sain uhkaavia viestejä, joissa minua kutsuttiin muun muassa Saatanan kätyriksi. Niin ikään sain myös joitakin myönteisiä ja kiittäviä viestejä, joissa iloittiin sateenkarimessun toteutumisesta. Kirkkoherrana tehtäväni on ottaa vastaan palautetta. Henkilöön käyvää, asiatonta tai epäoikeudenmukaista palautetta on toisinaan vaikea ottaa vastaan. 
 

Papeilla on oikeus vihkiä tai olla vihkimättä avioliittoon 

Mäntsälän seurakunnan papeilla on vapaus vihkiä tai olla vihkimättä avioliittoon erilaisia - myös samaa sukupuolta olevia - pareja. Vihkiä voi vaikkapa kirsikkapuistossa, jos joku näin toivoo. Minun tiedossani ei ole, että Mäntsälän seurakunnan tiloissa olisi aiemmin vihitty avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.  
 

Taustaa esitykselleni seurakunnan tilojen käytöstä samaa sukupuolta olevien vihkimiseen 

Kysymys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä Mäntsälän seurakunnan tiloissa aktivoitui alkusyksystä.  

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilanne on avioliittokysymyksessä monisäikeinen. Jo pitkään kirkossa on keskusteltu ja kiistelty asiasta. Kirkolliskokous käyttää kirkossa ylintä päätösvaltaa. Kirkolliskokous on linjannut kokouksessaan (5/2025) että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.  

Piispainkokous antoi pastoraalisen ohjeen tuomiokapituleille avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä (3.6.2025). Ohjeessa muistutetaan, että kirkossa on toimitettu samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisiä ja avioliiton siunaamisia voimassa olevan avioliittolainsäädännön nojalla ilman, että kirkolliskokous olisi tehnyt muutoksia kirkolliseen lainsäädäntöön. Avioliittolain perusteella nämä vihkimiset ovat päteviä. Ohjeessa viitataan myös siihen, että Korkein hallinto-oikeus vahvisti 18.9.2020 (KHO:2020:97), että kirkolla on oikeus määritellä itsenäisesti oma ymmärryksensä avioliitosta.  

Piispainkokouksen antamassa pastoraalisessa ohjeessa todetaan, että monet seurakunnat ovat tehneet päätöksiä, joiden perusteella seurakunnan tilat ovat käytettävissä myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai avioliiton siunaamiseen. Piispainkokous on tunnistanut jännitteen, joka vallitsee avioliittoa koskevan kirkon perinteisen tulkinnan ja sen todellisuuden välillä, jossa myös samaa sukupuolta olevia pareja on usean vuoden ajan vihitty kirkolliseen avioliittoon. Tämä kuvastaa kirkossa käynnissä olevaa oikeustilan muutosta. Seurakunnat ja yksittäiset papit vastaanottavat säännöllisesti pyyntöjä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimiseen ja avioliiton siunaamiseen. Näissä tilanteissa papin ja muiden kirkon työntekijöiden on tärkeä kohdata kaikki vihkimis- tai siunauspyynnön esittävät kirkon jäsenet avoimesti ja arvostavasti. 
 

Oikeustila on muutoksessa, mutta ei ole vielä muuttunut 

Piispainkokouksen mukaan avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkollisia toimituksia, joiden soveltuvuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillistä päätöstä (KJ 3: 53 §). Piispojen arvovalta on suuri ja heidän ohjeistuksensa on painavaa, mutta piispainkokouksen pastoraalinen ohje ei ole kumonnut kirkolliskokouksen päätöstä koskien samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä.  

Kirkkoherrana minun tulee noudattaa kirkkolakia. En pidä hyvänä sellaista ratkaisua, että kirkkoherra yksin päättää näin isosta ja kirkon sisällä ristiriitaisestakin kysymyksestä. Siksi olen tukeutunut kirkkojärjestyksen pykälään: Kirkon käytöstä päättää kirkkoherra yhdessä kirkkoneuvoston kanssa (KJ 3: 53 §). 
 

Esityksen tekemisen jälkeinen tila 

Odotetusti esitykseni ei miellyttänyt kaikkia. Minusta ongelmallista ei ole erimielisyytemme, vaan tapa suhtautua erilaisiin näkemyksiin. Sosiaalisen median valtava voima on taas kerran todistettu. Itse en ole pystynyt lukemaan keskusteluja, mutta niitä on minulle aika ajoin referoitu. Suren erityisesti sitä, että keskustelu on ollut henkilöön käyvää. On todella hämmentävää, että esitykseni perusteella minut määritellään homofobiseksi, armottomaksi ja rakkaudettomaksi.   
 

Tilojen käyttöä tarkastellaan myöhemmin 

Kirkkoneuvoston kokouksessa 22.10. oli tarkoitus käsitellä kolmea tilojen käyttöön liittyvää pykälää. Tilanteen polarisoiduttua päätin, että on parempi rauhoittaa tilanne ja käsitellä tilakysymyksiä myöhemmin. 
 

Mikä johti polarisaatioon? 

Olen miettinyt, miksi tilanne polarisoitui ja tulehtui näin pahasti? Olisiko minun pitänyt taipua painostuksen alla ja muuttaa esitykseni? Miksi olisin tehnyt niin? Esitykseni ei nouse omasta vakaumuksestani, vaan ennen kaikkea se perustuu kirkon lainsäädäntöön. Toisaalta, en voi esittää jotain sellaista, minkä takana en voi itse seisoa. Rukoilen, että meiltä löytyy vielä hyvää tahtoa mennä yhdessä eteenpäin.