Viime lokakuussa elettiin minun kannaltani jännittäviä aikoja, koska Mäntsälän seurakunnan suunnittelu- ja tiedotussihteerin virka oli tuolloin avoimessa haussa. Tätä ennen olin tehnyt kolmen vuoden ajan sijaisena samoja viestinnän töitä täällä Mäntsälässä. Omalta osaltani lokakuinen jännitysnäytelmä virkaan valittavasta henkilöstä huipentui ensin työhaastatteluun ja sen jälkeen tietoon, että kirkkoneuvosto oli valinnut 31.10.2024 kokouksessaan juuri minut tähän virkaan.

Virallisesti olen päässyt nauttimaan elämäni ensimmäisen vakityöpaikan suomasta riemusta ja pysyvyydestä 1.12.2024 lähtien eli vähän yli kaksi kuukautta. Eikä ilo ole himmentynyt edelleenkään, vaan vieläkin lähes päivittäin pysähdyn ihmettelemään sitä, että miten tämä asia menikin näin hyvin minun kannaltani ja kuinka hienoa on, että sain jatkaa töitä Mäntsälän seurakunnassa, joka on lempityöpaikkani koko tähänastisella työurallani. Viestinnän työtehtävät ovat olleet koko ajan mielenkiintoisia ja monipuolisia, eikä tylsää ole koskaan, vaan enemmänkin työpäivät kiitävät niin nopeasti ohi, että välillä päivän viimeisinä tunteina mietin epäluuloisesti, että onko kello mennyt rikki, kun se on kaikessa hiljaisuudessa ottanut jättimäisiä harppauksia eteenpäin.

Erityisesti sydämessäni läikähtää kiitollisuus aina silloin, kun ajattelen työkavereitani ja esihenkilöäni. En melkein voi uskoa hyvää tuuriani todeksi, että saan tehdä töitä näin huumorintajuisten, välittömien ja viihdyttävien työkavereideni kanssa, ja lisäksi minulla on ihan loistava esihenkilö, jolta saan aina tarpeen vaatiessa apua ja tukea. Vaikka teenkin viestinnässä töitä yksin, niin lähimmät työkaverini löytyvät kirkkoherranvirastosta ja taloustoimistosta. Ja miten mahtavia työkavereita he ovatkaan, aivan kerrassaan parhaita! Yhtenä tuiki tavallisena päivänä viraston Minna ojensi minulle yllättäen kassin käteen ja sanoi, että siellä on jotain minulle ihan vain siitä syystä, että olen kiva. Tongin kassin heti uteliaana läpi ja sieltä löytyivät hänen neulomansa kauniit villasukat ja patalappu. Yleisesti ottaen pidän kyllä kovasti työkavereistani myös silloin, kun en saa heiltä lahjoja, mutta tässä lahjassa oli jotain todella sielua lämmittävää, koska se annettiin muuten vain, eikä se liittynyt saavutuksiini tai merkkipäiviin.

Ennen Mäntsälään tuloa minulle nousee mieleen kaksi vuotta, jotka ovat olleet elämässäni erityistä ja poikkeuksellista aikaa. Vuonna 2014 olin vapaaehtoistöissä Lontoon suomalaisella merimieskirkolla, ja vuodesta muodostui kaikin puolin ikimuistoinen. Ensinnäkin Lontoo on minusta maailman ihanin kaupunki, eikä Iso-Britannian monipuolisissa maisemissa, nähtävyyksissä tai kulttuuri- ja urheilutarjonnassakaan ole mitään vikaa. Toisekseen työ merimieskirkolla oli sähäkkää, ja vapaaehtoistyöntekijöiden kaikki taidot osattiin valjastaa käyttöön. Vielä alkuun olin siinä uskossa, että työni koostuu asiakaspalvelutehtävistä, hostellin ja Suomi-kaupan ylläpidosta, keittiöhommista, siivoamisesta ja sen sellaisesta, mutta loppuvuodesta huomasin ajokortin omaavana ja ajotaitoisena ajelevani kirkon pienellä pakettiautolla kohti Skotlantia lastina valtava määrä suomalaisia myyjäistuotteita uutuusjoulukonvehdeista lähtien. Perillä säestin (jonkinlaisilla säestystaidoilla varustettuna) Kauneimpia Joululauluja Glasgowssa ja Edinburghissa. Kirkon silloinen käytössä ollut auto oli hirvitys, sillä kuskinpenkki oli jumittunut yhteen asentoon, eivätkä jalkani yltäneet siitä asennosta miellyttävästi polkimille. Jalat tärisivät jo kaikesta ponnistelusta sen jälkeen, kun olimme madelleet pari tuntia Lontoon ruuhkissa, ja moottoritielle päästyä oli edessä vielä useamman tunnin matka Glasgowhun.

Lontoon merimieskirkko on muuten mainio paikka pidemmän aikaa maassa viihtyville suomalaisille, kannattaa käydä vierailulla! Sieltä löytyy koti-ikävään niin karjalanpiirakoita kuin korvapuusteja, suomalainen sauna sekä kauppa täynnä salmiakkia. Erityisesti joulu- ja pääsiäismyyjäiset sekä juhannusjuhlat ovat tosi hauskoja tapahtumia, ja myyjäisiin otetaan mielellään vapaaehtoisia avuksi. Sitten toisaalta jos ei ole matkustanut paljon ja haluaa yöpyä Lontoon tasoon nähden edullisesti, niin kirkon hostelli on ihan varteenotettava vaihtoehto, kunhan ymmärtää, ettei se edusta hotellitasoista majoitusta.

Lontoo-vuoden lisäksi erityisen hienoja ja hauskoja muistoja löytyy vuosilta 2017–2018, kun olimme ystävieni kanssa seitsemän kuukauden reppureissulla Kaakkois-Aasiassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Meidän tarkoituksemme oli olla reissun päällä vain 3–4 kuukautta, mutta hyvin pian tajusimme, että eihän se riitä vielä mihinkään. Niinpä ennen reissua hikihatussa kerätty matkabudjetti piti saada riittämään melkein tupla-ajaksi ja päädyimme suurimmaksi osaksi telttailemaan reissun kalleimmat kohteet eli Uuden-Seelannin ja Australian. Teltta oli oikeastaan tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta nukuimme me kolmestaankin siellä oikein hyviä unia ja nautimme elämästä kuin viimeistä päivää.

Niin se elämä johti minut Lontoon ja Uuden-Seelannin ja muutaman muunkin paikan kautta tänne Mäntsälään – ja täälläkin päin maailmaa on oikein hyvä olla!

Terveisin
Heli Lomu
vs. suunnittelu- ja tiedotussihteeri