Vietimme pappilan avajaisia sunnuntaina 18.5. mukavan leppeässä kevätsäässä pappilan pihalla ja kuistilla. Saimme kuulla hienoja tervehdyksiä ja puheita sekä seurakunnan lapsikuoron sekä Minna Blomin ja Enni Pöykön laulua.

Kunnanjohtaja Hannu Laurila tiivisti omassa tervehdyksessään varmasti monen ajatukset, sillä hän kertoi asuneensa Mäntsälässä yli 30 vuotta ja vasta nyt hahmottavansa kunnolla, miten hieno ja suuri rakennus pappila itse asiassa onkaan ja kuinka kauniissa pihapiirissä ja mäellä se sijaitsee.

”Tänään avajaisiin saapunut runsas yleisö sekä yli 400 kävijää pappilan avoimissa ovissa keskiviikkona osoittavat, että kyse on mäntsäläläisille tärkeästä rakennuksesta ja pihapiiristä. Rakennus on osa paikallishistoriaa, ja on erittäin arvokasta, että sitä näin hienolla tavalla vaalitaan”, Hannu Laurila totesi.

”Olette remontoineet meille varsinaisen kulttuurihistoriallisen helmen – tehneet kulttuuriteon isolla K:lla.”

Hannu Laurilan jälkeen varsinaisen juhlapuheen piti valloittava Kirsti Manninen, jonka puhetta ei pystynyt kuuntelemaan ilman, että kasvot väkisinkin vetäytyivät virneeseen ja naurunpyrskähdykset pääsivät ilmoille.

Kirsti Manninen kävi hauskalla tavalla läpi pappilan ja seurakunnan historiaa ja kertoi, miten pappila oli vielä parisataa vuotta sitten pitäjän ainoa palvelukeskus. Pappilassa toimitettiin kasteita ja häitä, ilmoittauduttiin rippikouluun ja välillä pidettiinkin rippikoulua, otettiin vastaan kuulutuksia, haettiin virkatodistuksia ja sovittiin hautausasioista.

”Pappila oli myös Kelan konttori, koska sosiaaliturva perustui 1850-luvulle asti seurakunnan toimittamaan ruotuvaivaisten jakoon ja erilliseen kirkon vaivaiskassaan.”

Lisäksi pappila oli myös majoituslaitos ja paikallislehden toimitus, sillä paikallinen tiedonvälitys hoidettiin pappilan väen kautta.

”Totta kai tiedotettiin aina ensin viralliset asiat, mutta sen jälkeen myös huutokaupat, pois juosseet lehmät, vaimot, palkolliset ja niin edespäin.”

Ennen vanhaan pappilassa oli avoimien ovien päivä yötä päivää, joka päivä, ympäri vuoden. Vasta seurakuntakeskuksen rakentamisen jälkeen ja kirkkoherranviraston muutettua sinne pappilan avointen ovien aika päättyi ja tilalle tulivat Leinosen ja Seppälän kirkkoherrojen perheet.

”Niin kiva kuin onkin asua isossa, vanhassa pappilassa, niin olihan se valtava urakka pitää kunnossa taloa ja pihapiiriä”, Kirsti Manninen huomautti.

”Väitän, että ilman näiden kahden hyvin pitkäaikaisen pappisperheen ponnisteluja, olisi rakennuksen uudelleen herättäminen henkiin muodostunut huomattavasti vaikeammaksi kuin se nyt oli.”

Leinoset ja Seppälät asuivat pappilassa yhteenlaskettuna yli 50 vuotta.

Avajaisista jäi tosi hyvä mieli, ja jokaista puhujaa ja laulajaa olisi mielellään kuullut pidempäänkin.

”Lämmin ja sydämellinen kiitos jokaiselle avajaisiin osallistuneelle paikan päällä tai striimin välityksellä. Tervetuloa uudestaan pappilaan!” kirkkoherra Tarja Meijer toivotti lopuksi.

Tässä on tultu juuri kaatuneitten muistopäivän juhlamessusta ja seppelten laskusta paikan päälle pappilaan.

Kirkkoherra Tarja Meijer toivottaa juhlavieraat tervetulleeksi.