Maailman Valo

Mäntsälän kirkkoa sanotaan joulukirkoksi sen kauniin alttaritaulun vuoksi. Alttaritaulu on nimeltään Paimenten kumarrus ja sen on maalannut saksalainen taidemaalari Bernhard Reinhold vuonna 1861. Taulun yläreunaan on kirjoitettu jouluevankeliumin sanat: ”He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä”.

Mieleeni ovat jääneet pienen pojan sanat kauniin alttaritaulun äärellä: ”tosi pimeää ja tummaa”. Yhdessä ihmettelimme taulun tummia sävyjä. Sitten poika lisäsi: ”Mutta tuo Jeesus -vauva loistaa valossa. Se on varmasti se sama tähti, joka tietäjiäkin valaisi; se sama tähti valaisee Jeesus -vauvaa”.

Pimeys on kaikille tuttua. Jokainen ihminen on tavalla tai toisella särkynyt, elämän haavoittama. Uutisia katsellessa tuntuu toisinaan, että koko maailma on pimeyden vallassa. Raamatussa puhutaan paljon pimeydestä ja valosta. Pimeys edustaa pahuuden ja valo taas hyvyyden voimaa.

Ihmisessä asuu syvä kaipaus valoon, rakkauteen ja hyväksyntään, hyvään ja ehjään, rauhaan. Elämän arjessa näemme Jumalan voiman ja vaikutuksen aina kuin kuvastimesta, kuten Paavali asian ilmaisee. Vaikka voimmekin tuntea Jumalan läsnäolon ja kosketuksen, jää aina jotain puuttumaan. Kaipaus itseä suurempaan jää. Joulunaikaan tuon kaipauksen tuntee erityisellä tavalla sydämessään. Kun rakas ihminen on poissa, mikään ei ole niin kuin ennen. Kun yksinäisyys luo varjonsa jokaiseen päivään, hiipii tyhjyys jouluunkin. Kun perhesuhteet ovat solmussa, ahdistaa ajatuskin yhdessäolosta. Kun rahat eivät riitä, vie pennin venytys joskus viimeisetkin voimat. Kun sodat ja maailman pahuus pelottavat, ei mieli löydä rauhaa.

Jouluna Jumala syntyi ihmiseksi. Jo varhaiset kirkkoisät näkivät, että tässä on joulun syvin salaisuus. Jumaluuden rajat murtuivat, kun Jumala otti ihmisen muodon pienessä lapsessa. Tämä merkitsi ihmisyydelle samojen rajojen murtumista, ihmiselle avautui tie kohti Jumalaa - valoa. Ristillä Kristus voitti pimeyden vallat. Mutta vielä eivät ole taistelut tauonneet, vielä asuu kaipaus sydämissämme. Ja kuitenkin - jo tänään, tässä ja nyt, on läsnä taivaallinen kirkkaus, lupauksen lapsi.

Joulun ilo asuu valon ja varjojen maassa. Joulun lapsi syntyi pimeyden keskelle koko maailman valoksi. Hyvä joulumieli ei synny täydellisyydestä, pikemminkin pysähtymisestä ja kohtaamisesta. Jeesus tuo mukanaan ihmeellistä rauhaa ihmismieleen. Hänen lupauksensa mukaan vielä kerran on oleva maa, jossa ei tiedetäkään pimeydestä. On vain rauha, rauhan maa.

Tosi pimeää ja tummaa. Sellainen on ensivaikutelma kauniista alttaritaulustamme. Vaikka pimeä, tumma, on alttaritaulun pääväri, on Kristuksen loistama valo alttaritaulun sydän. Kun taulua katsoo Kristuksesta käsin, koko alttaritaulu näyttää valoisammalta. Oman elämän taulun sävyt näyttävät toisinaan kovin tummilta. Kun Kristus hoitaa rakkautensa valolla sydäntä, läpäisevät Kristuksen kirkkauden säteet koko elämän tummaa taulua. Vapahtaja loistaa valoaan häneen turvautuviin, Hänestä saa voimaa ja siunausta, joka tuo hyvää myös ympärilleen. Tänäkin jouluna meitä kutsutaan välittämään ympärillemme Jumalan valoa - uskoa, toivoa ja rakkautta. Rikkinäiseltä rikkinäiselle, kaikille kansoille.

Tarja Meijer
kirkkoherra, rovasti